Turson osalla oli lisähaasteita sillä se on tekniikaltaan varsin edistyksellinen ja se poikkeaa monelta osin muista vanhoista höyrylaivoistamme. Luonnollisesti myös itse korjaustyöt entisöinti huomioiden vaatii asiantuntemusta, malttia ja innostusta selvittää kyseisen aluksen alkuperäistä historiaa. Puhumattakaan itse korjaustyön suorittamista, joka on Tursonkin kohdalla vaatinut valtavasti selvittelyjä ja oikeiden tekijöiden ja menetelmien valintaa.
Työtä osaltaan helpotti se, että saimme Merimuseolta juuri oman Turson alkuperäiset piirustukset kopioitaviksi. Kokonaisvastuun aluksen entisöinti- ja korjaustyöstä otti Esko Härö, jolla oli apuna ja tukena Ari Reunanen. Minun huoleksi jäi yhdistyksen puheenjohtajana vastuu rahoituksen järjestelyistä.
Lokakuussa 2004 suoritettiin Turson uudelleen kastamisen yhteydessä koeajo, jossa oli mukana Pietarista kutsutut entinen kapteeni ja konepäällikkö ja tarkoituksena oli saada vihjeitä aluksen talvisäilytyksen osalta ja myös muilta osin tutustua aluksen tekniikkaan heidän kanssaan. Selvittelimme tuolloin mahdollisuuksia aloittaa korjaustyöt Laitaatsillan ja Inkilänniemen telakoilla Savonlinnassa, jotka toimivat yhteistyössä keskenään. Saadun budjettitarjouksen hintataso todettiin liian kalliiksi ja telakan muista valmiuksista olimme myös hieman varauksellisia.
Vuodenvaihteen jälkeen teimme päätöksen siitä, että Turso ajetaan takaisin merelle ja muita telakointivaihtoehtoja selvitetään edelleen.
Laitaatsillan telakan laiturissa ennen talvea Turson kattilat puhallettiin tyhjiksi ja avattiin. Kaikki putkistot tyhjennettiin vedestä ja lisäksi sähkölämmittimillä varmistettiin talvisäilytys. Telakka asensi maasähkösyötön ja lukot kaikkiin oviin. Huhti-toukokuussa 2005 höyrypursiseuran talkoolaiset puhdistivat kattilat mudasta ja tukasta sekä huolsivat kattiloiden venttiileitä. Samoin uusittiin kattiloiden luukkujen tiivisteet ja tehtiin myös muita huoltotoimenpiteitä suoritettavaa katsastusta varten. Lisäksi konehuonetta ja varastoja siivottiin ja erilaista rojua hävitettiin ja tarpeellista varaosaa ymv siirrettiin konttiin. Kattilan sisäpuolinen- ja vesipainekoe suoritettiin 17.5 ja käyttökatsastus 31.5.2005. Samassa yhteydessä voitiin todeta, että kattiloiden kunto oli varsin hyvä ja paineet pysyivät ennallaan. Turso oli tältä osin valmis siirtymään omilla koneilla merelle ja alus lähti Savonlinnasta 8.6.2005 kohti Saimaan kanavaa ja sieltä edelleen Iisnäsin telakalle.
Joulukuussa 2004 tutkittiin telakointivaihtoehtoja Suomessa ja Virossa. Saimme tarjoukset mm. Oy Western Shipyard Ltd:tä Teijosta, Netaman Ship Reapir Oü:lta Tallinnasta sekä BLRT Group’in Tallinn Shipyard:lta, johon kävimme tutustumassa myös paikan päällä. Kyseinen telakka oli tehnyt myös töitä Merenkulku-laitoksen aluksille ja olimme saaneet telakasta positiivista palautetta. Toukokuussa saimme heidän tarjouksen, jonka osalta neuvotteluja jatkettiin ja lopullinen tarjous sopimusluonnoksineen saatiin 10.5.2005. Ari Reunanen teki kaikista saaduista tarjouksista karkean yhteenvedon, jotka kaikki eivät olleet täysin vertailukelpoisia. Tallin Shipyard oli ainoa, joka tarjosi kaikki kyselyssä mainitut työt. Tämäkin tarjous kuitenkin hylättiin, sillä tarjouksen tulkinta ei ollut kovinkaan yksinkertaista, koska kyseessä oli varsin vanhan aluksen korjaustyöt ja määrittely töistä oli etukäteen varsin hankalaa. Meille myös varsin keskeinen ongelma tarjouksessa oli se, että meidän olisi tullut sitoutua 24 tunnin kuluessa tekemään korjauspäätökset työn edetessä mahdollisesti esiin tulleista vaadittavista lisätöistä, jotka eivät sisältyneet itse tarjoukseen. Kokemuksesta tiesimme, että tällaisessa projektissa näitä yllättäviä lisätöitä on varmasti runsaasti. Myös käytännössä näiden osalta päätöksenteko olisi ollut todella vaikeaa Suomesta käsin. Jälkeenpäin on helppo todeta, että päätöksemme oli tältä osin oikea, sillä yllätyksiä on koko korjaustyön aikana ollut riittävästi.
Päijät-Steelin telakalla Pernajan Isnäsissä 2005 - 2006
Esko Härö oli tuttaviensa kautta kuullut Päijät-Steel Oy:n uivasta telakasta Pernajan Isnäsissä. Pyysimme tarjousta toukokuun lopulla ja nopealla aikataululla saimme heiltä tarjouksen 27.5.2005. Teimme varsin nopeasti myönteisen päätöksen yhteistyöstä ja sovimme, että Turso ajetaan suoraan Savonlinnasta telakalle. Sopimuksemme mahdollisti myös omien miesten tai ulkopuolisten yhteistyökumppaneitten käyttämisen korjaustöissä telakalla. Työt Isnäsissä aloitettiin kesäkuun alkupuolella ja ne jatkuivat heinäkuun loppuun vuonna 2006.
Työt alkoivat ensin tyhjentämällä aluksesta tarpeetonta tavara ja roinaa, jotka eivät itse alukseen alun perin kuuluneet vaan olivat lähinnä edellisen omistajan erilaista ”romua ja tarviketta”. Kuudenkymmenen vuoden historia Pietarissa näkyi kyllä aluksen kansilla ja sisätiloissa. Seuraavaksi aloitettiin varsinaiset metallityöt, sivupartaat ja törmäyslistat polttoleikattiin kokonaan pois, ne olivat jo aikanaan uusittu Pietarissa ja ne rakennettiin nyt uudelleen alkuperäpiirustusten mukaan. Samoin muutettu komentosilta ja sivukatokset palautettiin alkuperäisiin mittoihin. Kaikkiaan erilaista metallimiesten purkutyötä tehtiin usean kuukauden aikana. Poistettiin kaikki rautaovet ja masto, joka ei ollut enää alkuperäinen eikä oikealla paikallaan. Uusi alkuperäisten piirustusten mukainen masto valmistettiin ja asennettiin oikealle paikalleen. Purettiin osa hyteistä ja teknisistä tiloista. Samoin kone- ja kattilahuoneesta poistettiin käytännössä kaikki paineelliset putket, apukoneet, syöttöpumput, generaattori ja lukematon määrä venttiilejä jouduttiin irrottamaan huoltoa varten. Myös asbestin poistotyöt tehtiin Isnäsissä.
Kaikkiaan alukselta poistettiin rautaa noin 25 t sekä noin 10 t betonia, jolla oli korjattu lattioita. Projektin aikana alukselta poistettiin noin 45 t. öljyn- ja vedensekaisia nesteitä, lisäksi kaikki sähköjärjestelmät purettiin.
Ruostevaurioiden varsin laajamittaisia korjauksia jouduttiin tekemään. Ulkopintojen maalinpoisto jouduttiin tekemään ensin naulahakkurilla ja al-oksidipuhalluksella. Sisätilojen maalinpoistoa suoritettiin mekaanisesti käsityönä. Purkuvaiheen jälkeen varsinaisten runkoon liittyvien metallitöiden lisäksi asennettiin uudet mahonkiset ovet, raakitorvet korjattiin ja osin uudistettiin.
Hyttirakenteiden ulkopintojen maalaukset suoritettiin ja osa sisätilojen pintojen pohjamaalauksista tehtiin. Lista kaikista Isnäsissä tehdyistä metalli- ja puhdistustöistä olisi varsin pitkä mutta oheiset kuvat kertovat esimerkkinä työn laajuudesta ja haasteista.
Olimme ministeri Erkon toivomuksesta sopineet osallistumisesta Hamina Tattoo tapahtumaan 30.7 – 6.8.2006. Aluksen ja projektin ensimmäinen ”virallinen” julkistamien oli sovittu tehtäväksi Haminassa ja sen vuoksi myös aluksen ulkopintojen maalaukset ja muu valmistautumien julkiseen esittelyyn oli suoritettava ennen tapahtumaa. Turso siirrettiin hinauksella Haminaan, josta alus tapahtuman jälkeen myös hinaamalla siirrettiin suoraan korjaustelakkaan Suomenlinnassa.
Ship Power Service Ltd:n Suomenlinnan telakalla 2006
Alunperin aluksen kuivatelakointi oli tarkoitus suorittaa myös Isnäsissä, mutta alus oli kooltaan hieman suuri telkan laitteistolle ja lisäksi telakalla oli ongelmia ympäristöjärjestöjen kanssa alusten hiekkapuhallusten suorittamiseksi telakalla. Edellä mainitusta syystä selvittelimme vaihtoehtoista telakointipaikkaa Tursolle. Saimme 11.8.2006 tarjouksen Ship Power Service Ltd:ltä joka suoritti kuivatelakointia Suomenlinnan telakalla. Tarjouksen perusteella teimme sopimuksen kuivatelakoinnista, joka myös mahdollisti yhdistyksen omien jäsenten työt telakalla.
Alus siirrettiin suoraan Isnäsistä Suomenlinnan telakalle. Aluksen pohja hiekkapuhallettiin ja maalattiin, pohjaventtiilit, ankkuriketjut, peräsin ja potkuriakselit huollettiin. Suoritettiin öljysäiliön puhdistus ja –pesu sekä yhden pohjalevyn vaihto ja lopuksi rungon katsastus 16.8.2006. Telakointi oli valmis 12.9.2006 jolloin alus siirrettiin m/s Poseidonin hinauksella Hietalahteen.
Hietalahdessa 2006 - 2015
Hietalahdessa jatkettiin entisöinti- ja korjaustöitä samassa telakan laiturissa, joka oli ollut Turson varustelulaituri 1944. Varsinaisia entisöintitöitä jatkettiin vuoden 2013 loppuun. Joskaan tällainen alus ei koskaan tule täysin valmiiksi ja työt tältä osin edelleen tulevat jatkumaan.
Isnäsin telalla keskityttiin lähinnä aluksen raskaiden metallitöiden suorittamiseen ja aluksen ulkopintojen peruspuhdistukseen, korjaukseen ja maalaukseen. Suomenlinnassa huollettiin aluksen pohja. Hietalahdessa tehtiin tekniikan- ja kaikkien sisätilojen kunnostustyöt. Lisäksi kansitilojen viimeistelyt ja asennukset suoritettiin loppuun ja alus saatettiin ajokuntoon.
Työmäärä Hietalahdessa oli todella suuri ja haasteellinen. Alus oli muutettu öljykäyttöiseksi. Polttimot käyttivät raskasta polttoöljyä ja pohdimme sen vaihtamista ensin kevyempään polttoaineeseen mutta aluksen tultua Hietalahteen olimme jo päättäneet palauttaa aluksen hiilikäyttöiseksi. Se edellytti kaikkien öljyjärjestelmien purkamista, uunien puhdistamista ja niiden luukkujen ja arinoiden uusimista sekä öljysäiliöiden muuttamista hiilibokseiksi.
Kone- ja kattilatilojen turkkipellit uusittiin. Suoritettiin pääkoneen huolto- ja kunnostustyöt, jolloin myös männänvarret pinnoitettiin. Lukematon määrä erilaisia apukoneita ja -kojeita purettiin ja huollettiin. Huollettu generaattori ja uudet syöttöpumput asennettiin. Myös kaikki putkistot uusittiin ja satojen venttiilien kunto tarkastettiin ja ne huollettiin. Kone- ja kattilahuoneen, pilssin sekä kaikkien muiden teknisten tilojen puhdistaminen ja maalaaminen oli erittäin suuri urakka, samoin oli kattiloiden uudelleeneristäminen. Voidaan lyhyesti todeta, että kaikki tekniikan puolella on jouduttu tarkastamaan, puhdistamaan, huoltamaan tai korjaamaan sekä maalaamaan.
Alukselle rakennettiin uudet septi- ja makeavesijärjestelmät. Aluksen vanhat sähköjärjestelmät purettiin kokonaisuudessaan ja rakennettiin uudet laadittujen uusien suunnitelmien mukaan. Apugeneraattori asennettiin yläkannelle. Miehistöhyttien, salongin, messien ja muiden hytti- ja varastotilojen purkaminen, puhdistaminen, maalaaminen ja eristäminen oli niin metallimiehille kuin laivapuusepille varsin iso urakka. Alkuperäinen keittiö entisöitiin. Etumessin yhteyteen kunnostettiin hytti, joka varustettiin uudeksi keittiöksi. Kipparihytti ja ns. emännänhytti puhdistettiin ja entisöitiin ”museohyteiksi”, eli ne ovat pääosin siinä kunnossa kuin ne ovat olleet Pietarissa olon aikana.
Komentosilta, ruorihytti ja karttahytti korjattiin ja uudistettiin täydellisesti. Navigointi- ja muut turvalliseen merenkulkuun liittyvät laitteistot asennettiin. Entisöityjen kalusteiden lisäksi teetettiin uusia alkuperäisten mallien mukaisesti. Messinkisiä valaisimia, lukkoja, valoikkunoita ja muita vastaavia entisöitiin ja uudistettiin koko alukselle. Pietarissa poistettujen ikkunaventtiilien tilalle hankimme Kaukoidästä purkutelakalla entisöityjä venttiileitä. Hankittiin vanha tamminen pelastusvene, joka entisöitiin Virossa ja alukselle hankittiin pelastuslautat ja muut pelastautumisvälineet. Takakannelle valmistettiin suojakatos ja keulakannen ankkurikoneisto huollettiin. Köysistä valmistettiin törmäyssuojat aluksen keulaan ja perään. Telegrammit huollettiin. Venetaavetti ja nostopuomi valmistettiin.
Korjaustöiden laajuudesta voi saada mielikuvan jo pelkästään siitä, että töitä on tehty Hietalahdessa käytännöllisesti katsoen ympäri vuoden noin seitsemän vuoden ajan eli kokonaisuudessaan lähes yhdeksän vuotta. Töiden koordinointia, suunnittelua, valvontaa ja myös toteutusta on suorittanut alusta lähtien Esko Härö yhtiönsä Parasteam Finland Oy:n lukuun. Teknisissä kysymyksissä hänen tukenaan on ollut myös Ari Reunanen. Lisäksi töitä ovat suorittaneet useat eri alihankkijat ja yhteistyökumppanit, joita kaikkia on mahdotonta tässä luetella.
Entisöintiä yhteistyössä eri henkilöiden ja yhtiöiden kanssa
Merkittävän osan erilaisista koneistojen metalli- ja koneistustöistä suorittivat Mikkelin Moottorikoneistus, E.I.Kekkonen Ky, Antinpoika Oy KNP, Hellmanin Konepaja Oy ja Pekka Pulkkinen. Vaativat laivapuusepäntyöt suoritti Feelsea Ky:n Olli Kortman, VIkholmi Oü:n ammattimiehet Virosta sekä Marko Lindqvit Oy. Kalusteverhoilut suoritti Verhoomo Kurt Tulonen ja lattiapäällysteet Oy Lomato Ab. Sprefix-ruiskueristykset suoritti Backa Industriservice Ab. Aluksen koko sähköjärjestelmän suunnittelun lahjoitti ABB Marine yhteistyössä yhdistyksen Kimmo Ruuskasen kanssa, jonka kanssa toteutukseen osallistui myös Helsingin telakan sähkömiehet. Suojapeitteiden ja takakatoksen pressutyöt suoritti Aimoyhtiöt Oy. Erittäin tärkeä tuki on myös saatu Tikkurilan Coatings Oy:ltä, joka on lahjoittanut merkittävän osan käytetyistä maaleista ja jonka edustaja Mårten Juslin on projektin alusta lähtien opastanut ja valvonut maalauksiin liittyvissä asioissa. Helsingin telakan tuki ja apu erilaisissa töissä on koko korjausprosessin aikana Hietalahdessa ollut myös erittäin merkittävä. mm. Turo Valtonen ja telakan sähkömiehet ovat olleet suurena apuna projektissa. Lisäksi on mainittava Alfons Håkans yhtiö, joka on suorittanut veloituksetta Turson hinaustöitä useassa eri vaiheessa.
Näin suurta entisöinti- ja korjaushanketta ei voida hoitaa niin sanotusti talkoovoimin. Töiden suunnittelu ja niiden järjestelyt, erityisesti entisöinnin osalta ovat varsin haasteellisia. Etenemistä voidaan suunnitella töiden jatkuessa ja korjaustöiden laajuutta eri kohteissa ei etukäteen ole helppo määritellä. Lisäksi monet toimenpiteet ovat vaatineet alan erikoisosaajia töiden suorittamiseen. Kuitenkin varsin monet yhteisömme aktiivit ovat suorittaneet talkoohengessä erilaisia toimia Turson hyväksi. Erityisesti on mainittava ison talkoourakan konetiloissa suorittaneet Seppo Järveläinen ja Matti Pulkkinen, jotka ovat useiden vuosien ajan tehneet erilaisia kunnostustoimia konehuoneessa. Lisäksi Seppo Järveläinen on punonut köysistä valmistetut törmäyssuojat.
Kuten olen edellä osin todennut niin vanhan perinnelaivan ylläpito edellyttää jatkuvaa kunnostusta. Turson 60 vuoden historian aikana Pietarissa on alukseen vaihdettu myös lukuisa määrä alkuperäisistä venttiileistä, koneikoista ja muista komponenteista, joita on projektin aikana ainoastaan huollettu eikä vaihdettu uusiin. Näiltä osin käytön yhteydessä esiin tulevaa ja korjattavaa tai vaihdettavaa komponenttia tulee jatkossa vielä pitkään riittämään.
Vuoden 2015 alussa Alfons Håkans yhtiön m/s Turso, joka on valmistunut vuonna 1947 on päätetty romuttaa ja toimitusjohtaja Joakim Håkans tarjosi meille ainutlaatuista mahdollisuutta ottaa aluksesta irti erilaisia komponentteja- ja osia ennen kuin alus toimitetaan romuttamolle. Varsin paljon vanhaa samanlaista alkuperäistä osaa ja tarviketta on saatu säilöön, joita on ollut myös omassa Tursossamme.
Suuret kiitokset kuuluvat kaikille yhteistyökumppaneille ja tahoille ja tekijöille jotka ovat osallistuneet Turson vaativaan korjaus- ja entisöintiurakkaan. Kiitos kuuluu myös niille useille tavaratoimittajille, jotka ovat joko lahjoittaneet tai projektihengessä hinnoitelleet töissä tarvittavia materiaaleja.
Rahoitus ja tukijat
Tällainen hanke ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ainoastaan höyryharrastajien innostuksella, vaan se on vaatinut varsin laajan tukijajoukon. Vaikka tiedossa oli, että entisöinnissä ja korjauksessa on varmasti haasteita, niin koko urakan laajuus ja kustannukset eivät kuitenkaan ollut arvattavissa. Todellisuus ja työn laajuus on paljastunut hankkeen edetessä. Luonnollisesti kustannuksiin vaikutti myös päätöksemme siitä, että pidämme hankkeessa vaikka taukoa, mikäli rahoitus ei ole järjestyksessä, mutta työnlaadusta emme tingi. Entisöinti ja korjaus päätettiin suorittaa mahdollisimman huolellisesti.
Ministeri Aatos Erkko lahjoitti yhdistykselle aluksen hankkimiseen tarvittavat varat ja hän vastasi myös kaikista hankintaprosessiin liittyvistä kustannuksista. Kun alus oli saatu haltuumme, alkoi tukijoiden aktiivinen etsintä. Tavoitteenamme oli ”myydä” mahdollisimman monta nimikkohyttiä ja -tiloja Tursosta. Lisäksi pyrimme löytämään ”laivanvarustajia” erilaisten selkeiden komponenttien hankinnan tukemiseen.
Turso yhdistys pyrki myös saamaan yrityselämästä yhteisöjä ja yksityishenkilöitä liittymään yhdistyksen kannatusjäseniksi. Liittymis- ja jäsenmaksuilla ei tietysti laivaa saada korjattua mutta tavoite oli saada Tursosta kiinnostuneita yhteisöjä ja henkilöitä sitoutumaan aluksen tulevaisuuteen. Mukana yhdistyksen tukijoina oli vuoden 2015 alussa 200 yksityishenkilöä ja 22 yhteisöjäsentä.
Turso oli esillä ensimmäisen kerran lehdistössä jo ennen kuin alus oli ostettu Suomeen. Hankintaprosessin edetessä ja erityisesti aluksen luovutuksen yhteydessä tapahtuma sai runsaasti julkisuutta niin TV:n, radion kuin myös lehdistön osalta. Vuosien aikana tiedotusvälineet ovat seuranneet aktiivisesti Turson taivalta ja hankkeen etenemistä ja se on omalta osaltaan tehnyt hankettamme tunnetuksi ja siltä osin myös auttanut rahoituksen hankkimisessa.
Yhdistyksen puheenjohtajana ja rahoituksen organisaattorina minulla oli hieno mahdollisuus olla yhteydessä ja tavata yrityselämän ylintä johtoa ja kaupunkien päättäjiä. On helppo todeta, että keskustelut menivät aina hyvin positiivisessa hengessä. Turso projektimme ja erityisesti aluksen historia kiinnosti varsin laajasti. Osittain ajat ovat olleet varsin hankalat. Yrityselämässä on ollut lomautuksia, irtisanomisia ja monia muita haasteita, jotka ovat vaikeuttaneet päättäjien mahdollisuuksiin tukea hanketta taloudellisesti.
Aivan keskeisen tuen yhdistys on saanut Jane ja Aatos Erkon Säätiöltä, joka on tukenut hanketta koko projektin ajan. Myös Museoviraston Perinnelaivarekisteri on myöntänyt entisöintiin avustuksia vuosittain.
Tammikuussa 2015
Satamajäänsärkijä s/s TURSO yhdistys ry
Pekka Snellman
puheenjohtaja