September 26th, 2011
2 comments
Matkavalmistelut
Helsingin vanhan satamajäänsärkijä Turson kuusi vuotta kestänyt kunnostaminen ja entisöinti oli edennyt jo niin pitkälle, että lokakuussa 2010 Turso saatiin ajokuntoon ja se osallistui silloin Helsingin Merellisten majakoiden viikonlopputapahtumaan. Silloin se ajoi omalla koneellaan Eteläsatamaan ja kiinnittyi vanhalle laituripaikalleen yleisön suuren mielenkiinnon kohteeksi.
Sieltä kuitenkin vielä palattiin Hietalahteen, missä tämän koeajon antamien kokemusten perusteella piti tehdä koneistoon lukuisia lisätarkistuksia ja talven mittaan uusittiin aluksen hytit nykypäivän tasolle.
Samaan aikaan lokakuussa 2010 kapteeni Sergei Timoshkov Pietarista otti yllättäen yhteyttä Turso -yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Snellmaniin ja kertoi, että seuraavan toukokuun 27.‒29. päivinä Pietarin kaupungin 308-vuotisjuhlien aikaan aiotaan järjestää Nevalla ”Ensimmäinen kansainvälinen vanhojen laivojen festivaali”. Turso kutsuttaisiin sinne kunniavieraaksi ja lisäksi toivottaisiin Suomesta tulevan mahdollisimman monta muuta vanhaa alusta, mielellään höyrylaivaa mukaan tähän historialliseen tapahtumaan.
Snellman välitti tiedon Suomen Höyrypursiseuraan (SHPS) ja Liikennevirasto ilmoitti heti kiinnostuksensa lähettää nykyään omistuksessaan olevan vanhan tarkastusalus Saimaan mukaan retkelle.
Turso -yhdistys, SHPS ja Liikennevirasto aloittivat pietarilaisen osapuolen kanssa neuvottelut matkan yksityiskohdista ja kapteeni Timoshkov vieraili useampaan otteeseen Suomessa esittelemässä suunnitelmaa ja vastaamassa kysymyksiin. Tällainen ainutlaatuinen ensi kertaa tehtävä matka aiheutti paljon selvitettäviä asioita, jotka lopulta saatiin onnellisesti pakettiin.
Vaikka valmistautumisaikaa olikin kaikkiaan puoli vuotta, niin Tursolla teki tiukkaa saada siinä ajassa koneisto ja hytit näin pitkän matkan vaatimaan kuntoon. Samoin Saimaalta ilmoittautuneilla laivoilla ei ollut totuttu aloittamaan purjehduskautta näin varhain.
Matka Pietariin
Aikaisin sunnuntaiaamuna 22. toukokuuta kokoontui Turson 16-henkinen miehistö laivalle Helsingin Hietalahteen. Pietarin matkan johtajana oli Pekka Snellman, laivan päällikkönä merikapteeni Pentti Auranaho, perämiehenä Olli Kortman, konemestarina Ari Reunanen, konepuolen yleismiehenä, ”tunkkina” Esko Härö, emäntänä Taru Laatu-Härö sekä laivanlääkärinä Juhani Haasio ja muissa tehtävissä, erityisesti lämmittäjinä loput 9 henkeä.
Hietalahdesta ajettiin ensin Eteläsatamaan, josta otettiin kyytiin kolmisenkymmentä kutsuvierasta - tukijoita ja yhteistyöhenkilöitä. Lisäksi mukaan tuli median edustajia mm. Suomen Kuvalehdestä, Helsingin Sanomista ja TV4:stä, joten Turson lähtö historialliselle matkalle tuli Suomessa suuren yleisönkin tietoon. Kauniin aurinkoisessa säässä lähdettiin sitten tumma savu tupruten kohti itää. Tärkeintä Turso -projektin tukijaa Jane ja Aatos Erkon Säätiötä edustava Klaus Rahka soitteli hanurillaan tuttuja säveliä ja sai matkalaiset mukaan yhteislauluun. Lämminhenkisen matkan jälkeen vieraat nousivat laivasta Loviisan Valkossa ja Turso jatkoi vielä illaksi Kotkaan, missä se yöpyi Merikeskus Vellamon laiturissa.
Maanantaiaamuna matka jatkui Kotkasta Santion merivartioasemalle, josta passintarkastuksen jälkeen Turso höyrysi harmaassa säässä ja sateessa Venäjän vesille. Oli jo alkuilta, kun Vihrevoin, entisen Tuppuran edustalla venäläinen luotsi nousi Tursoon ja ohjasi sen Vysotskin eli Uuraan kauniiseen salmeen. Sieltä Viipurinlahdelle tultua alkoi jo Viipurin linnan tuttu torni näkyä taivaanrannalla. Ilta oli jo myöhä, kun Turso lopulta kiinnittyi Eteläsataman hiililaituriin.
Saimaalta oli jo saapunut ennen Tursoa 12 muuta vanhaa alusta ja ne olivat pienemmän syväyksensä ansiosta saaneet kiinnittyä lähemmäksi linnaa kaupungin rantaan. Niitä ei Tursolta juuri näkynyt, mutta kuultiin, että tarkastusalus Saimaan lisäksi tulevaan Pietarin saattueeseen liittyvät entiset höyryhinaajat Ahti, Ansio, Antero, Enso, Heikki Peuranen, Hurma, Oberon III, Otso, niputtaja Puhois ja ”kuramylly” Wenno sekä dieselöidyt vanhat hinaajat Arno ja Tornator I.
Tiistaiaamu valkeni Viipurissa aurinkoisena, mutta navakka lounaistuuli sai pienet Saimaan hinaajat melkoisesti keinumaan jo Viipurinlahdella. Hiukan myöhästynyt pietarilaisen NTV Novotnyn kuvausryhmä kastui jo tullessaan kumiveneellä Tursolle. Saattue oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokaiseen tuli yksi luotsi, ensimmäinen tietenkin johtoalus Tursoon. Vihrevoin jälkeen käännyttiin kaakkoon ja nyt pienet laivat alkoivat kunnolla rullata, ennen kuin päästiin Koiviston salmeen ja Piisaaren suojaan.
Tällä kertaa päivämatka oli retken lyhin, joten jo iltapäivällä alkoi näkyä Koiviston komea kansallisromanttiseen tyyliin punaisesta graniitista rakennettu korkeatorninen kirkko. Koiviston kauppala oli 70 vuoden takaisista ajoista kylläkin muuttunut Primorskin kaupungiksi ja kirkko elokuvateatteriksi. Saattue höyrysi kaupungin ohi, sillä yöpymispaikaksi oli sovittu Karasevkan, eli entisen Penttilän kylän pieni kalasatama. Nyt Turso joutui syväyksensä takia ankkuriin, kun taas kaikki muut laivat kiinnittyivät Karasevkan laituriin. UPM-Kymmene oli toimittanut sinne höyrylaivoja varten koivuhalkoja, sillä Venäjällä ei käytetä metrisiä halkoja lainkaan. Niinpä koko laivaston bunkraus kesti pitkälle yöhön.
Keskiviikko, retken neljäs päivä alkoi taas vaihteeksi harmaana ja sateisena. Turso nosti ankkurinsa höyryvintturilla, jonka valkeat höyrypilvet loivat keulakannelle kuvauksellisen tunnelman tv-kuvaajien ikuistettavaksi. Nyt mukaan Tursolle nousi Koivistolta TV1:n kuvausryhmä, joka oli Lappeenrannasta tullut hinaaja Hurmalle tekemään dokumenttia matkasta Pietariin.
Kohta liikkeelle lähdettyä saattue sivuutti Primorskin kuuluisan öljyterminaalin, jossa oli kolme isoa tankkeria lastaamassa. Siitä kilometrin verran eteenpäin oli lisäksi toinen pienempi öljysatama, jossa oli yksi tankkilaiva laiturissa.
Matka jatkui, mutta sään suhteen pahin oli vielä edessä. Mereltä puhalsi navakka etelälounainen tuuli, joka laittoi Koiviston saaren suojasta avomerelle päästyä koko Saimaan laivaston rullaamaan reippaasti. Otso, joukon pienin heittelehti niin rajusti, ettei halkoja saatu heitettyä tulipesään, joten se joutui kääntymään takaisin Koivistolle odottamaan tuulen laantumista. Toisaalta kuitenkin taivas kirkastui ja matka jatkui kauniissa auringon paisteessa.
Kun päästiin Pietarin sisääntuloväylälle, niin keulan suunta käännettiin itään ja matka jatkui satamaan odottavien ankkuroitujen laivojen välistä kohti Kotlinin saarta. Kun oli jälleen otettu luotsi, niin viiden tienoissa suomalainen höyrysaattue ajoi sisään Pietarin rengastiepenkereen tulvaporttien välistä Kronstadtin edustalle. Vanhan tutun merikanavan sijaan nyt käännyttiin koilliseen ja ajettiin Nevanlahdella uutta viitoitettua meriväylää suoraan kohti Nevan suuta. Sama väylä johti myös uuteen Morskoi Fasad -risteilyalusterminaaliin Vasiljevskin saarella. Niinpä Tursoa vastaan tuli Pietarin vierailunsa päättänyt 90.000 tonnin ”parvekeristeilijä” Jewel of the Seas. Turson kohdatessaan se töräytti komean tervehdyksen sireenillaan, johon tietenkin Turso vastasi visselillään nopeasti, vaikkakin hämmästyneenä saadusta huomionosoituksesta. Tämä show jatkui sitten 12 kertaa saattueen jokaisen laivan kohdalla.
Joukkomme oli määrä jatkaa matkaa Vasilin saaren (Vasiljevskij Ostrov) lounaiskulmassa lähellä Morskoi Voksalia eli vanhaa matkustajasatamaa sijaitsevaan Pyöreään satamaan (Kruglij Port), mutta jälleen Turson syväys aiheutti suunnitelman muutoksen. Turso sai uuden määräyksen jatkaa Isoa Nevaa ylös sen rantalaituriin. Niinpä se höyrysi Amiraliteetin telakan ohi, jossa näkyi mm. neljä vanhaa höyryhinaajaa, kaksi makuutettuina ja toiset kaksi ehkä höyryn tuottajina telakalle. Muita venäläisiä höyrylaivoja ei sitten näkynytkään koko festivaalin aikana. Tällä välin oli taivas revennyt ja Turso sai matkan kovimman sadekuuron niskaansa, ennen kuin se kiinnittyi Vasilin saaren puolelle Leitenant Shmidtin rantakadun ponttonilaituriin hiukan Ison Nevan ensimmäisen sillan alapuolelle.
Leitenant Shmidtin laiturissa Isolla Nevalla
Torstai 26. toukokuuta valkeni aurinkoisena ja kauniina. Turso oli syväyksensä ansiosta saanut tosi hyvän ja keskeisen paikan Pietarissa verrattuna muihin suomalaisaluksiin Pyöreässä satamassa. Vinosti vastapäätä aurinko kimmelsi Iisakin kirkon kupolissa. Samassa laiturissa oli museosukellusvene S-189 ja vähän Tursosta alajuoksuun päin mahtava 10.000 uppoumatonnin höyryjäänmurtaja Krasin museoituna. Suurkaupungin keskusta oli pienen kävelymatkan päässä. Viereisellä rantakadulla liikkui paljon ihmisiä, mutta he eivät kiinnittäneet huomiotaan Tursoon. Se oli kuitenkin tyyntä tulevan edellä.
Perjantai, juhlan aurinkoinen aattopäivä aloitettiin harjaamalla puhtaiksi kattiloiden kaikki tuubit. Sen jälkeen Turso pestiin ja siivottiin sekä kaikki messinkiosat kiillotettiin. Lopuksi vedettiin iso paraatiliputus keulasta maston kautta perään sekä nostettiin Pietarin kaupungin ja 308-vuotisjuhlien viirit saalinkiin.
Hiljalleen alkoi paljastua, että media, TV ja paikallinen sanomalehti olivat tällä välin kertoneet Tursosta, sillä edellispäivästä poiketen laiturille alkoi tungeksia uteliasta väkeä. Kaikki halusivat nähdä, millaiseksi ”heidän vanha Taifuninsa” oli muuttunut Suomessa. Katsojia oli niin paljon, että heidän pääsyään laivalle piti rajoittaa vain parhaimmat perustelut kertoville. Muutama mies kertoi olleensa aikoinaan töissä Taifunilla, mutta heidän haastattelemisensa tyrehtyi valitettavasti yhteisen kielen puutteeseen. Meriakatemian oppilaita tuli pitkin päivää Tursoa katsomaan ja heidäthän piti ilman muuta ottaa vastaan. Erikoisimpia vieraita oli Pietarin tunnetuin hääkuvaaja ja vihkipari, jotka halusivat erikoisia kuvakulmia varten päästä kiertelemään Tursolle.
Päivän kohokohta oli Taifunin vanhan päällikön Andrei Araratovin, konepäällikkö Vladislav Solomeniukin ja aluksen entisen omistajan, EcoPhoenixin johtaja Jevgenij Bugajevin vierailu Tursolla. Kapteeni Araratov oli silmin nähden liikuttunut tavatessaan vanhan laivansa entisöitynä ja kunnostettuna näin upeaksi. Paikalla olivat myös NTV:n ja paikallisen sanomalehden toimittajat ja kuvaajat, joten viimeistään nyt Turso tuli tutuksi kaikille pietarilaisille.
Öinen purjehdus siltojen läpi Pietari-Paavalin linnoituksen edustalle
Pietarin vilkkaan maaliikenteen takia Nevan sillat avataan joka yö klo 01−04 -väliseksi ajaksi Suomenlahden ja Laatokan välistä laivaliikennettä varten. Juhlien ja suomalaislaivojen takia nyt perjantain ja lauantain välisenä yönä kaksi alinta siltaa luvattiin avata jo puolta tuntia aikaisemmin.
Puolen yön aikaan Turso nosti ankkurinsa ja asettui valmiiksi johtamaan Pyöreästä satamasta saapuneet muut suomalaislaivat läppäsiltojen kautta yläjuoksulle kaupungin ydinkeskustaan. Leitenant Shmidtin eli toiselta nimeltä Blagoveshtshenskin silta oli kauniisti valaistu, kun läpät hiljalleen nousivat ja Turso saattoi aloittaa ainutlaatuisen matkan siltojen läpi muiden laivojen seuratessa jonossa. Tätä historiallista matkaa kuvaa se, että Neuvostoliiton ja Suomen välien viilentyessä suomalainen laiva oli vuoden 1938 jälkeen kulkenut vain parissa erikoistapauksessa Nevaa pitkin. Nytkin lupa oli pitänyt hakea aina pääministeri Vladimir Putinilta saakka. Pian aukeni myös ylempi Dvortsovij-silta eli suomalaisittain Palatsisilta ja saattue saapui kaikki rannat täyttävän yleisön ihaillessa Ison Nevan ja Pikku-Nevan liittymäkohtaan Aquatoriumille, ”Vesitorille”. Siltojen lisäksi rantojen kaikki vanhat upeat rakennukset ja erityisesti Talvipalatsi olivat valaistuina vaikuttavan kauniita. Rami Wirrankoski kirjoitti tästä hetkestä Laiva-lehdessä niin sattuvasti, että tuskin sitä voi paremmin sanoa: ’Tilanteessa oli jotain koskettavaa, jopa pyhää. Yhden jos toisenkin silmäkulmat näyttivät kostuvan kaupungin upeiden talojen valaistuksen heijastuessa Nevan synkän mustaan veteen. Hiljaisuus oli jotenkin käsin kosketeltavaa. Se oli varmasti jokaiselle yksityinen hetki, ainoa koko matkan aikana.”
Neva on Aquatoriumin kohdalla niin leveä, että muuta laivaliikennettä häiritsemättä suomalaislaivat saattoivat ankkuroida Pietari-Paavalin eli sikäläisittäin Petropavlovskin linnoituksen eteen. Lyhyt, mutta vaikuttava purjehdus oli tehty.
Pietarin 308-vuotisjuhlaregatta Aquatoriumilla
Itse juhlapäivä, lauantai valkeni sateisena ja se uhkasi pilata suunnitellut ulkoilmaesitykset. Kuitenkin puolen päivän aikaan, kun Pietari-Paavalin tykki ampui kunnialaukaukset, kirkastui taivas ja loppupäivä oli jälleen kaunis, joskin kolea. Laivat vastasivat visseleillaan tykinlaukauksiin ja sitten nostettiin ankkurit pientä kunniakierrosta varten. Itse regatta oli melko lyhyt rajallisesta liikkumatilasta johtuen. Parijonossa Turso ja Enso ensimmäisinä höyryttiin ensin yläjuoksuun Troitskin sillan luo ja sitten käännyttiin alas Dvortsovajan rantakadun suuntaan Talvipalatsin ohi. Ennen Drovtsovij-siltaa käännyttiin jälleen, nyt kohti Vasilin saaren itäistä kärkeä ja Pushkinin puistoa, mistä palattiin takaisin vanhalle ankkuripaikalle. Kaikki rannat ja sillat olivat mustanaan spektaakkelia katsomaan tulleita pietarilaisia. Erityisesti Pietari-Paavalin ranta oli koko päivän täynnä väkeä, joka halusi nähdä suomalaiset laivat mahdollisimman läheltä.
Ainoa venäläinen juhlallisuuksiin osallistunut alus oli replikakuunari Triumf, joka kierteli omaan tahtiinsa Aquatoriumilla. Timo Knuuttila oli tuonut trailerilla pienen höyrypursi Lallin mukaan juhliin ja esiintyi ensin Nevski Prospektin kulkueessa aluksineen ja sen jälkeen ajeli sillä pitkin Aquatoriumia. Kaksi paikallista vesibussia oli myös koristautunut risteilemään samoilla vesillä. Raikuvan musiikin tahdissa toisen yläkannella esiintyi kullattu tanssiryhmä ja toisella oli Pietarin kuvernööri Valentina Matvijenko. Ilmassa oli todella suuren juhlan tuntua! Tursolla oli mukana juhlaregatassa muiden kutsuvieraiden lisäksi Helsingin Sanomien toimittaja, joka kirjoitti tapahtumasta heti seuraavan päivän lehteen. Kunniakierroksen jälkeen Turso teki vielä kaksi erillistä matkaa kutsuvieraiden kanssa, mm. Suomen Pietarin konsulaatin henkilökuntaa kyyditen.
Sunnuntai 29. päivä olikin sitten jo valmistautumista paluumatkaa varten. Hiilen kulutus oli noussut matkan suurimmaksi ongelmaksi. Ehkä osin kokemuksen puutteesta oli Helsingistä koko matkaa varten otettu 55 tonnia kivihiiltä uhkaavasti huvennut eikä lopuilla enää uskaltanut ajatella paluumatkaa ilman täydennystä. Hiiltähän Venäjä kyllä tuottaa, mutta hiilikauppiasta ei tahtonut löytyä mistään.
Sunnuntai-iltana aukesivat jälleen Dvortsovij- ja Leitenant Shmidtin siltojen läpät ja suomalaisarmada höyrysi alajuoksulle Turso omaan laituriinsa Leitenant Shmidtin terminaaliin ja muut Pyöreään satamaan.
Paluumatka Pietarista Helsinkiin
Maanantain 30.5. piti olla lähtöpäivä paluumatkalle, mutta kovan tuulen vuoksi alusten lähtöä siirrettiin vuorokaudella. Tursolla hiilet olivat jo loppumassa ja miehistö odotteli koko maanantain tietoa siitä, mistä ja milloin lisää hiiltä on saatavissa. Päivän aikana isokokoinen venäläisalus kävi tyhjentämässä Turson septitankit. Tässäkin operaatiossa tarvittiin pientä voitelua työn saattamiseksi valmiiksi.
Tiistaina 31.5. pääsivät Saimaan 12 alusta lähtemään kotimatkalle Primorskin ja Viipurin kautta. Tursolle luotsi tuli kello 10 ja aurinkoisessa, lähes tuulettomassa kelissä lähdettiin kiertämään Vasilin saaren pohjoispuolelle Pikku-Nevalle. Parin tunnin ajon jälkeen hiilten lastauslaituri oli edessä ja Turso kiinnitettiin siihen parin venäläisaluksen väliin. Hiilen ostamisessa oli ollut omat vaikeutensa, mutta nyt laiturialueella oli kaksi kuorma-autoa lastattuina pikimustalla hiilellä, joka ainakin kauempaa näytti hyvälaatuiselta. Paikalla oli myös kookas kauhakuormaaja, joten pelättyä lapiolla lastaamista ei sitten tullutkaan. Alueelta löytyi tarvikkeita hiilisuppilon rakentamiseen ja aika pian ensimmäinen kauhallinen hiiltä oli kaadettu hiilestysaukkojen kautta kolipoksiin. Aivan automaattisesti hiili ei valunut pienistä aukoista sisään, vaan pari miestä sai avittaa lastausta lapioilla. Kun noin puolet hiilistä oli lastattu, Turso käännettiin niin, että toinen kylki oli laituriin päin ja näin voitiin myös toisen puolen kolipoksi täyttää. Lastaus kesti pari tuntia ja sitten tunnin odottelun jälkeen uusi luotsi saapui paikalle ja lähdettiin takaisin Nevalle Leitenant Shmidtin terminaalilaituriin. Uusi luotsi oli sitä mieltä, että Turson syväys oli bunkrauksen vuoksi kasvanut, joten se ei voisi ajaa takaisin samaa 3,6 m väylää. Niinpä jouduttiin kiertämään läheltä Kronstadtia ja ajamaan sisään Nevalle merikanavan kautta. Näin oli saatu kulumaan koko päivä hiiliseikkailussa ja vasta illansuussa, kun viranomainen oli käynyt tarkistamassa passit ja miehistöluettelon, päästiin aloittamaan paluumatka kohti Helsinkiä.
Koti-ikävä oli jo niin kova, että Turson miehistö päätti rutistaa paluumatkan tauottomaan ajoon Pietarista suoraan Helsinkiin avomeren kautta. Lämmittäjät työskentelivät kolmessa parissa ja lisäksi oli vielä yksi tuuraaja yövuoroilla. Lämmitysvuoro kesti tunnin ja sen jälkeen oli kaksi tuntia lepoa. Työ oli raskasta. Tunnin aikana lämmittäjäpari heitti noin 800 kg hiiltä neljään pesään ja poisti vuoron aikana myös tuhkat ja slagin tulipesistä. Komentosillalla Turson navigoinnista ja ohjaamisesta vastasivat kippari ja kaksi perämiestä. Yön aikana laivan keittiö huolehti kiitettävästi ruokapuolesta. Suomen raja ylitettiin Haapasaaren kohdalla ja siellä suoritettiin myös maahantulotarkastus. Näin lopulta 30 tunnin ajon jälkeen säiden suosiessa Turso kiinnittyi keskiviikkoiltana klo 20:n jälkeen Katajanokalle Kauppatorin kupeeseen ja väsynyt mutta tyytyväinen miehistö pääsi kotiinsa.
Retki oli ollut kauniisti sanottuna mielenkiintoinen, mutta näin vähällä kokemuksella aluksen laitteiden toimivuudesta siitä oli muodostunut asianomaisille henkilöille varsin rankka. Toisaalta kuitenkin nyt olivat selvillä kaikki paikat, jotka vielä tarvitsisivat tarkistusta ja huoltamista. Uudet haasteet odottavat ja varmasti seuraavallekin reissulle riittää halukkaita miehistöksi. Muistoihin matka jää kokemuksena, jota näin jälkikäteen ajatellen ei tohtisi jättää pois. Lämmin kiitos kuuluu kaikille mukana olleille!
|
© MAP 20.9.2011 Turso/Turso Pietarissa.doc |
TÄYSIN KUNNOSTETTU S/S TURSO LÄHTEE VIERAILULLE PIETARIIN
February 11th, 20110 comments
Helsingin vanhan satamajäänsärkijä TURSON kuusi vuotta kestänyt kunnostaminen ja entisöinti alkuperäiseen ulkoasuunsa on valmistumaisillaan.
Helsingin kaupunki tilasi heinäkuussa 1942 uuden 750 hv:n satamajäänsärkijän Wärtsilä-Yhtymä O.Y:n Hietalahden telakalta. S/S TURSO valmistui 15.3.1944, mutta se ei ehtinyt toimia Helsingin satamissa kuin puoli vuotta. Jo 8.2.1945 se jouduttiin luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliitolle.Sen jälkeen se toimi TAIFUN -nimisenä satamajäänsärkijänä Leningradissa/ Pietarissa 59 vuotta. Alus hoiti satamaliikennettä pahoissa talviolosuhteissa niin menestyksellisesti, että se sai Leningradin kaupunginvaltuuston toimeenpanevalta komitealta kunniakirjan Nevan jääpatojen murtamisesta useina talvina.
Alus ”löytyi” sattumalta eräiden liikeneuvottelujen yhteydessä 2002 ja laivassa edelleen paikallaan ollut Hietalahden telakkakilpi varmisti sen entiseksi TURSOKSI. Pitkien neuvottelujen tuloksena varta vasten perustettu Satamajäänsärkijä S/S Turso Yhdistys sai sen hankittua takaisin Suomeen kesällä 2004. ”Kotiin palanneen sotalapsen” salkoon nousi 6.8.2004 jälleen Suomen lippu Lappeenrannassa.
Sotakorvauksena Neuvostoliitolle luovutetuista 104 suomalaisesta kauppalaivasta ei ole enää muita kuin TURSO jäljellä, joten se on ainutlaatuinen ja säilyttämisen arvoinen monumentti maamme ja kansamme vaikeista ajoista 1940-luvulla. Sen historiallista merkitystä korostaa myös sen säilyminen höyrykäyttöisenä. Takaisin entisen nimensä saaneen aluksen kunnostustyöt alkoivat kesäkuussa 2005 Pernajassa Isnäsin telakalla. Tässä vaiheessa aluksesta purettiin mm. kolhiintuneet partaat ja Venäjällä tehdyt ylimääräiset rakenteet sekä korvattiin ne uusilla alkuperäisten piirustusten mukaisilla.
Elokuussa 2006 alus hinattiin Suomenlinnan telakalle pohjan ja vedenalaisen tekniikan kunnostus- ja huoltotöitä sekä maalausta varten. Sieltä TURSO siirrettiin Hietalahteen alkuperäiselle rakennuspaikalleen, missä kunnostustyöt ovat jatkuneet siitä saakka. Vanhoja rakenteita purettaessa on aina löytynyt uutta korjattavaa, joten kunnostustyö on vaatinut rahaa, taitoa ja kärsivällisyyttä vuosien ajan.
Viime lokakuussa TURSO kuitenkin saatiin jo ajokuntoon ja se osallistui silloin Helsingin Merellisten majakoiden viikonlopputapahtumaan. Silloin se ajoi omalla koneellaan Eteläsatamaan ja kiinnittyi vanhalle laituripaikalleen yleisön suuren mielenkiinnon kohteeksi. Sieltä kuitenkin vielä palattiin Hietalahteen, missä tämän koeajon antamien kokemusten perusteella tehdään koneistoon lisätarkistuksia ja talven mittaan uusitaan alukset hytit nykypäivän tasolle.
Ensi toukokuussa Pietarissa järjestetään ensi kerran Itämeren Vanhojen laivojen festivaali kaupungin vuosipäivän aikaan. Turso on kutsuttu sinne kunniavieraaksi, joten silloin alus lähtee kunnostuksen jälkeen ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Mikä olisikaan parempi kohde kuin juuri Pietari, jossa laiva tunnetaan niin hyvin ennestään!
Tursosta lisää Helsingin Venemessuilla 11 - 20.2.2011 osastolla 4 E 19 sekä uusituilla kotisivuilla.
2010
December 30th, 20100 comments
Kuten aikaisemmin on kerrottu, Turso on lopultakin liikkunut omalla koneellaan! Paljon muutakin ehti Tursolle tapahtua kuluneen vuoden aikana.
Olemme jo useamman vuoden aikana siirtäneet ensimmäistä Turson koeajoa, mutta nyt se on saatu tehdyksi. Turso osallistui Helsingissä järjestettyyn perinnelaivatapahtumaan. Perjantaina 8. lokakuuta suoritetussa koeajossa oli mukana noin 30 henkeä, ja lauantain kutsuvierasristeilyllä oli mukana 48 henkilöä, miehistö mukaanlukien. Sunnuntain yleisötapahtumassa aluksella kävi yli 1 000 vierailijaa. Myös tiedotusvälineet seurasivat tapahtumaa.
Töitä tehty ahkerasti
Töitä on aluksella tehty kuluneen vuoden aikana edelleen ahkerasti, niin tekniikan puolella kuin myös hyttien ja muiden tilojen kunnostuksessa. Alunperin olimme suunnitelleet, että aluksen sivuilla olevien alakerran hyttien loppukunnostus tehdään vasta tulevan talven aikana, mutta kun saimme alkuvuodesta lisävoimia puusepän avuksi, pystyimme eristämään, levyttämään ja listoittamaan kyseiset miehistöhyttien seinät, lattiat ja katot. Myös sauna pesuhuoneineen on tehty valmiiksi. Pystyimme kunnostamaan myös keulassa olevat alakerran hytit. Saatuamme kabinetin hienoine nahkasohvineen ja pöytineen valmiiksi totesimme, että aluksen tulevaa käyttöä silmälläpitäen ruokailu- ja tarjoilutilat ovat riittämättömät ja päätimme yhdistää keulahyttejä, jotta saisimme lisää avointa yhtenäistä tilaa. Koska näiden hyttien rakenteissa todettiin kosteus- ja lahovaurioita, kaikki vanhat rakenteet jouduttiin uusimaan. Pohjat maalattiin, eristettiin ja levytettiin urakkavauhdilla. Keulahyteistä yksi varustetaan keittiöksi, kaksi hyttiä on yhdistetty ruokailutilaksi ja yksi hytti jätetään ehostuksen jälkeen siihen kuntoon, jossa se oli aluksen Suomeen tullessa, tilasta tehdään ”Turson museo”. Tämä olikin viimeinen peruskunnostamaton tila.
Keulahytin keittiön suunnittelu ja rakentaminen, takakannen rättikatto, komentosillan laitteiden asentaminen sekä monet muut viimeistelyt tulevat työllistämään tekijöitä vielä runsaasti. Tavoitteemme on, että alus saadaan mahdollisimman valmiiksi ensi kevään aikana.Turso on nyt katsastettu huvialukseksi, ja aluksen miehitys ja varustus on määritelty sen mukaisesti. Koeajon aikana molemmissa kattiloissa oli ensimmäistä kertaa täydet paineet, joten konehenkilöstöllä oli tilaisuus havainnoida höyrykoneen ja -kattilain toiminta sekä kirjata kunnostusta vaativat kohteet. Ymmärrettävästi sellaisia löytyi, ja ne tullaan kunnostamaan tulevan talven aikana.
Kiitos kaikille apua antaneille!
Jane ja Aatos Erkon Säätiö ja Museoviraston Perinnelaivarekisteri ovat olleet edelleenkin projektimme päätukijat. Olemme lisäksi saaneet tukea materiaaleina ja työsuoritteina useilta eri toimittajilta. Olemme sopineet uuden tukijamme Edita Prima Oy:n asiantuntijoiden kanssa Turson kotisivujen uudistamisesta ja tulevan talven aikana saamme toivottavasti uudet sivut julkaistua. Tulemme sivuilla tiedottamaan kaikesta alukseen liittyvästä, myös tulevista tapahtumista ja risteilyistä.
Pekka Snellman
Satamajäänsärkijä s/s Turso yhdistys ry
Puheenjohtaja
Turso kulkee!
November 3rd, 20100 comments
Satamajäänsärkijä Turso palasi kotisatamaansa Helsingin Kauppatorin rantaan perjantaina, 8. lokakuuta 2010, 66 vuoden tauon jälkeen.
”Suuren urheilujuhlan tuntu” tuli eittämättä mieleen, kun Turso valmistautui lähtemään ensimmäiselle ”uuden elämänsä” koeajolle Hietalahden laiturissa perjantain aamupäivänä. Jo kauas Fredrikinkadulle saakka näkyi paksu musta savu, joka kertoi, että aluksella oli palattu kivihiililämmitykseen. Millaiselta maisema mahtoikaan näyttää, kun siinäkin satamassa oli aikoinaan viljalti ”kolilaivoja” samaan aikaan lähtöä tekemässä!
Kello 10.40 Turson päällikkö Pentti Auranaho käski irrottamaan peräköyden, jonka avulla alus oli oikeaoppisesti käännetty irti laiturista, sekä komensi telegrammilla ”hiljaa eteenpäin”. Äänettömästi lähti laiva eteenpäin, ja kaikkien laivalla olleiden mielen täytti euforinen onnen tunne: Turso liikkuu! Kolme matalaäänistä lähtötuuttausta katkaisi hetkeksi hiljaisuuden, jonka jälkeen laiva jatkoi äänetöntä menoaan kohden hieman väljempiä Helsingin vesiä.Reilun puolen tunnin ajon jälkeen Turso kiinnittäytyi vanhaan kotilaituriinsa Kauppatorin rannassa. Aluksen tulosta kirjoittanut Helsingin Sanomat aloitti uutisensa: ”Savua, suhinaa ja historian havinaa oli ilmassa, kun satamajäänsärkijä Turso palasi kotisatamaansa...”
Matka oli mennyt hyvin, ja kaikki mukanaolleet saattoivat olla enemmän kuin tyytyväisiä. Näin varmasti aluksen päällikön ohella erityisesti Turson konemestarina ja lämmittäjänä toimineet Ari Reunanen ja Esko Härö sekä tietysti myös Turso-yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Snellman. Ja myös kaikki muut mukanaolleet, toivon mukaan myös runsaslukuinen ”silakkamarkkinoiden” väki Kauppatorilla.Lauantaina oli vuorossa kutsuvieraspurjehdus sekä Perinnelaivapäivä. Sunnuntaina Turso oli avoinna yleisölle, jota myös riitti. Sunnuntai-iltana alus palasi takaisin Hietalahteen, jossa sen kunnostustöitä jatketaan talven aikana.
Turson paluu oli näyttävä tapahtuma. Myös Mtv3:n kuvausryhmä oli mukana Turson ensi- purjehduksella, ja saman päivän Kymppiuutisissa olikin loppukevennyksenä (vaikka olisi ansainnut pääuutisen paikan!) pitkähkö pätkä Tursoa. Laivan ohella mukaan olivat päässeet ansaitusti Ari Reunanen konemestarina, Esko Härö lämmittäjänä sekä ajomiehenä toiminut Olli Kortman, josta oli tehty peräti kapteeni! Oikea kapteeni, Turson päällikkönä tällä matkalla toiminut Pentti Auranaho, nähtiin taustalla sivuroolissa.Turso-projektin ”henki ja elämä” Esko Härö oli ensimatkan jälkeen onnellinen ja ehkä vähän väsynytkin. Hiilien lapiointi kahden kattilan neljään tulipesään ei ole suinkaan niin helppoa kuvitella kuin joku maallikko saattaisi luulla. Lämmintäkin riitti niin kattila- kuin konehuoneessakin.Kutsuvierasristeilyllä lauantaina oli mukana myös TV1- uutistoimitus ja Turso oli näyttävästi esillä illan pääuutisissa.
Kuten on jo kerrottu, Turso on lopultakin liikkunut omalla koneellaan! Paljon muutakin ehti Tursolle tapahtua kuluneen vuoden aikana. Olemme jo useamman vuoden aikana siirtäneet ensimmäistä Turson koeajoa, mutta nyt se on saatu tehdyksi. Turso osallistui Helsingissä järjestettyyn perinnelaivatapahtumaan. Perjantaina 8. lokakuuta suoritettiin koeajo oman miehistön voimin, mukana konehuoneessa myös aktiivisia nuoria höyryharrastajia, kaikkiaan noin 30 henkeä, ja lauantain kutsuvierasristeilyllä meitä oli yhteensä 48 henkilöä, miehistö mukaanlukien. Sunnuntain yleisötapahtumassa aluksella kävi yli1 000 vierailijaa. Myös tiedotusvälineet seurasivat kiitettävästi ja aktiivisesti tapahtumaa.
Töitä on aluksella tehty kuluneen vuoden aikana edelleen ahkerasti, niin tekniikan puolella kuin myös hyttien ja muiden tilojen kunnostuksessa. Alunperin olimme suunnitelleet, että aluksen sivuilla olevien alakerran hyttien loppukunnostus tehdään vasta tulevan talven aikana, mutta kun saimme alkuvuodesta lisävoimia puusepän avuksi, pystyimme eristämään, levyttämään ja listoittamaan kyseiset miehistöhyttien seinät, lattiat ja katot. Myös sauna pesuhuoneineen on tehty valmiiksi.Pystyimme kunnostamaan myös keulassa olevat alakerran hytit. Saatuamme kabinetin hienoine nahkasohvineen ja pöytineen valmiiksi totesimme, että aluksen tulevaa käyttöä silmälläpitäen ruokailu- ja tarjoilutilat ovat riittämättömät ja päätimme yhdistää keulahyttejä, jotta saisimme lisää avointa yhtenäistä tilaa. Koska näiden hyttien rakenteissa todettiin kosteus- ja lahovaurioita, kaikki vanhat rakenteet jouduttiin uusimaan. Pohjat maalattiin, eristettiin ja levytettiin urakkavauhdilla. Keulahyteistä yksi varustetaan keittiöksi, kaksi hyttiä on yhdistetty ruokailutilaksi ja yksi hytti jätetään ehostuksen jälkeen siihen kuntoon, jossa se oli aluksen Suomeen tullessa, tilasta tehdään ”Turson museo”. Tämä olikin viimeinen peruskunnostamaton tila.
TURSO VUONNA 2009
December 30th, 20094 comments
Edellisen vuoden korsteenissa kerroimme tavoitteestamme saada Turso liikkeelle tämän syksyn aikana ja siltä osin onnistuttiin, vaikka varsinaista risteilyä emme vielä ole tehneetkään. Alusta siirrettiin Hietalahdessa 13.11 ensimmäisen, kerran kunnostuksen jälkeen omilla koneilla ja tekniikan voitiin todeta toimivan odotetusti. Tapahtuma saikin varsin runsaasti julkisuutta olihan Mtv:n uutiset kuvaamassa ensimmäisen liikkeellelähdön.
Samoin Helsingin Sanomien artikkeli vaikutti siihen että viikonlopun aikana satoja ihmisiä kävi tutustumassa alukseen. Tulet ovat olleet kattiloissa jo useampaan kertaan ja paineet nostettu niin, että aluksen tekniikkaa on voitu testata ja koekäyttää laiturissa. Liikkeelle saaminen ei kuitenkaan ole ollut itsetarkoitus vaan tavoite on ollut ja on edelleen se, että etenemme entisöinnissä ja kunnostuksessa loogisessa järjestyksessä, voimavarojemme mukaan. Mutta nyt voimme luvata, että alus on liikkeellä tulevana kesänä.
Töitä on tehty koko vuosi lyhyitä kesälomia lukuun ottamatta entisen joukon voimin. Tekniikan puolella on saatu valmiiksi kaikki uuneihin liittyvät asiat kuten arinoiden ja luukkujen asennukset, vesilasit järjestelmineen on osin korjattu ja uusittu, generaattori höyrykoneineen asennettu paikoilleen. Merimuseosta saadut, ruorikoneiston pronssinen ruori ja perinteinen kompassi on kunnostettu ja asennettu paikoilleen. Varsin suuri urakka on liittynyt aluksen sähköistykseen, joka on toteutettu kokonaan uusiksi vastaamaan nykyisiä turvallisuusmääräyksiä. Aluksella on 24 V:n ja 110 V:n järjestelmät sekä lisäksi maasyöttö. Käyttöakusto mahdollistaa myös aluksen käytön ilman generaattoria. Alukselle on hankittu mm. pelkästään perusvalaistukseen yli 60 messinkistä valaisinta. Myös aluksen kansivalaistus on saatu valmiiksi. Septitankit on myös asennettu paikoilleen.
Vanha entisöity tamminen pelastusvene ja Suomenlinnasta saatu ja kunnostettu Jääeka on asennettu aluksen kannelle. Myös venetaavetti ja nostopuomit on saatu paikoilleen. Puutöitä on myös saatu monessa kohteessa valmiiksi. Takakannelle on valmistettu mahongista ja oregonmännystä perätaso ja komentosillalle oregonmäntyinen puukansi, samoin osittain yläkannelle. Uudet mahonkiovet jouduimme vielä kertaalleen huoltamaan ja samalla niihin asennettiin uudet messinkiset ikkunaventtiilit.
Salongissa olevat kaiteet on asennettu paikoilleen. Ruorihytin karkaistut lasi-ikkunat on uusittu, ja hytin sisustus on muuten valmis, mutta tekniikalle tarvittavat kaapit ja tasot ovat vielä työlistalla. Myös komentosillan tekniikka on vielä hankkimatta.
Alahytteihin hankitut valoventtiilit on kunnostettu ja odottavat paikoilleen asennusta. Edellä on mainittu ehkä pääosa vuoden aikana toteutetuista suuremmista kohteista, mutta monia aikaa vieneitä yksityiskohtia ei ole tässä lueteltu. Ensi kesään mennessä on tarkoitus saada alus risteilykuntoon, joskin alakerran miehistöhyttien entisöinti ja kunnostus jatkuu varmasti vielä kesän jälkeenkin, mutta me kaikki aktiivisesti mukana olevat sekä tukijamme odottelemme jo malttamattomina ensimmäisiä risteilyjä Tursolla.
Tulevan talven aikana on lisäksi tarkoitus Merenkulkulaitoksen edustajien kanssa saada Turson luokitukseen liittyvät kysymykset selviksi. Tarkoitus on myös suunnitella aluksen tulevaan käyttöön liittyvät seikat. Kun alus saadaan liikennöitävään kuntoon ensi kesäksi, on miehitys, catering, ylläpitohuollot, risteilyjärjestelyt ja useat muut käytännön järjestelyt saatava valmiiksi. Tiedossa on jo etukäteen, että tämän ainutlaatuisen ja historiallisen aluksen käyttöön löytyy paljon halukkaita, puhumattakaan siitä vaiheesta, kun alus on jo saanut näkyvyyttä ja julkisuutta ollessaan kauppatorilla laiturissaan.
Kuluneen vuoden aikana on projektiamme edelleen olleet taloudellisesti avustamassa pääosin vanhat tukijamme; Jane ja Aatos Erkon Säätiö, Museoviraston perinnelaivarekisteri ja uutena Holding Manutas Oy. Lisäksi edelleen varsin suuri tuki on saatu STX- telakalta, josta saimme merkittävää apua laivasähkötöiden toteutuksessa, samoin ABB Marinen osuus sähkötöiden suunnittelussa on ollut merkittävä. Lukuisa määrä eri yrityksiä on lisäksi toimittanut materiaaleja tuetuilla hinnoilla, mm. sähköihin liittyvien hankintojen osalta.
TURSO VUONNA 2008
December 17th, 20080 comments
Vuosi sitten vastaavassa artikkelissamme Korsteenissa esitimme tavoitteemme saada Turso liikkeelle jo kesän 2008 aikana, mutta olimme arvioissamme hieman liian optimistisia. Teknisiltä osin saamme aluksen kyllä syksyn aikana sellaisen kuntoon, että vedet voitaisiin laittaa kattilaan ja siltä osin testata aluksen kuntoa, mutta todennäköisesti suoritamme testit vasta keväällä.
Emme edelleenkään ole halunneet kiirehtiä aluksen liikkeelle saamisen osalta vaan olemme edenneet entisöinnissä huolellisuutta noudattaen kuten alun perin päätimme. Tavoitteemme on kuitenkin saada alus liikennöitävään kuntoon kesäksi 2009.
Töitä on tehty lyhyitä kesälomia lukuun ottamatta entisen joukon voimin, edelleen keskeytyksettä. Aluksen visuaalinen ilme sisätiloissa on kuluneen vuoden aikana oleellisesti muuttunut. Olemme saaneet huollettua ja maalattua kaikki kone- ja kattilahuoneen seinät ja uudet turkkipellit. Myös lukemattomat putkistot, venttiilit ja laitteistot ovat maalattu käyttötarkoituksen mukaisilla väreillä. Samoin muidenkin teknisten tilojen kunnostukset ja maalaukset on saatu pääosin suoritettua.
Tekniikan puolella on myös paikoilleen asennettu, huolletut syöttö- ja palopumput. Myös uusi komea pelastuspumppu on asennettu paikoilleen. Wärtsilän aikanaan valmistama generaattorikone on hankittu ja kunnostettu. Myös itse generaattori on peruskorjattu. Uudet arinat on valettu, tukikehikot rakennettu, tulikynnys muurattu, vetopellit uusittu, uudet uuninluukkujen etulevyt kiinnitetty ja uuninluukut ovat tilattu. Piirustuksen mukainen toinen venetaavetti on valmis ja styyrpuurin puoleisen nostopuomin osat on hankittu. Kunnostetun perähytin varastoon on asennettu hyllyt sekä tamminen työpöytä.
Salongin, keittiön ja miehistömessin seinät, ikkunakehykset, listoitukset ja maalaukset ovat valmiit ja yläkannen kaikki uudet lattiamatot ovat asennettu. Karttahytti ovineen on uusittu kokonaan. Ruorihytin puutyöt ovat myös valmiit ja hytin takaseinän molempiin sivuihin asenettiin ikkunat. Komentosilta odottaa muilta osin varustamista. Mahonkiovia on kavennettu ja osaan ovista on asennettu ikkunat.
Alahytteihin kuuluvat valoventtiilit ovat saatu hankittua vanhasta proomusta Raumalta. Ne joudutaan kunnostamaan ennen paikoilleen kiinnitystä. Alahyttien seinien eristykset saadaan valmiiksi lokakuun aikana. Aluksen sähköistyksen toteutusta on pohdittu pitkään ja vaihtoehtoja tutkittu ja nyt suunnitelmat alkavat hahmottua ja pääsemme aloittamaan varsinaiset asennustyöt. Septijärjestelmän toteutus on suunniteltu mutta sen valmistus siirtynee ensi vuoden puolelle.
Vanhan tammisen pelastusveneen entisöinti ja salongin alahyttien suojakaide rakennelmineen on tilattu puusepänliikkeestä Haapsalusta.
Purjelaiva Ostindiefararen Göthenborg vierailu Helsingissä 8 – 15.6.2008 ja TURSO kauppatorilla laivastovierailun yhteydessä 6 – 10.6.2008.
October 20th, 20080 comments
Turso oli ensimmäisen kerran Suomeen paluunsa jälkeen kauppatorilla. Alus oli näyttävästi esillä kauppahallin edessä tapahtumassa 6 –10.6 jolloin alukseen tutustui runsas joukko kutsuvieraita. Yleisölle oli järjestetty myös mahdollisuus tutustua alukseen. Tapahtuman alkaessa laivastovierailun vastaanottosaattueessa olivat myös höyrylaivat s/s Norrkulla ja Armas.
S/S TURSO 20.11.2007 Toimenpiteet Hietalahdessa
November 20th, 20070 comments
Vuosi sitten vastaavassa artikkelissamme Korsteenissa esitimme tavoitteemme saada Turso liikkeelle jo kesän 2007 aikana. Mutta havaitsimme jo keväällä, että tavoite on liian optimistinen ja teimme suosiolla päätöksen siirtää tavoitettamme vuodella eteenpäin. Aivan kuten tämän kaltaisissa isoissa entisöintiprojekteissa useimmiten käy niin varsin monia, aikaa vieviä yllätyksiä on tullut töiden edetessä eteen. Olemme kuitenkin halunneet noudattaa alkuperäistä päätöstämme tehdä entisöinti mahdollisimman huolellisesti ja perusteellisesti, tinkimättä mistään perusasioista.
Turson kunnostustöitä on jatkettu edelleen keskeytyksettä Hietalahdessa. Olemme saaneet pääosin rautarakennetyöt valmiiksi, muutamia vielä edessä olevia tehtäviä lukuun ottamatta. Varsin suuritöisiä tehtäviä ovat olleet mm. miehistöhyttien seinien siirto alkuperäisiin paikkoihin, hiiliboksien ja vesisäiliöiden valmistus tarkastusluukkuineen, kattilahuoneen toisen pelastusoven toteutus, samoin erilaisten ylimääräisten aukkojen ja reikien paikkaus eri puolilla alusta. Uusien ikkunaventtiilien asennus ja ikkunoiden sisäkehysten valmistaminen on myös suoritettu. Alasivuhyttien ilmanvaihtoputkistot on valmistettu, korsteenin sisäpiippu ja yläpanta korjattu. Kaikki öljytekniikkaan liittyneet laitteet ovat purettu ja öljytankit ja pilssi puhdistettu. Lisäksi kaikki turkkipellit ovat uusittu kattila- ja konehuoneessa sekä kattiloiden eristys ja suojapellitys on uusittu. Teknisten tilojen puhdistustyöt ovat edenneet niin pitkälle, että osittain on voitu suorittaa pohja- ja pintamaalauksia näissä tiloissa. Myös kaikki tilat ovat eristetty Sprefix- eristeellä. Luonnollisesti monia muitakin yksityiskohtia on kunnostettu, joten kyllä myös metallimiehillä on töitä riittänyt. Tekniikan puolella on lisäksi Stadialla kunnostettu oppilastyönä lauhduttajan kiertovesipumppu ja saimme hankituksi myös lauhduttajan syöttöpumpun.
Puuseppä on myös päässyt hyvään alkuun hyttien kunnostamisessa. Salongin, keittiön, messin sekä ylähytin vanerivuoraukset on tehty ja seinät sekä katot maalattu. Näiden tilojen lattioiden kunnostaminen on myös aloitettu. Viime vuonna valmistetut mahonkiovet sekä kaiteet ovat irrotettu loppukäsittelyä varten. Vähitellen aluksen visuaalinen ilme myös sisätiloissa oleellisesti muuttuu.
Lähiaikojen toimet
Olemme suunnittelemassa aluksen sähköjärjestelmää, jonka osalta olemme saaneet konsultointia sekä Akerin, että ABB Marinen asiantuntijoilta, tehtäviin liittyy kaapelointityöt ja valaistuksen toteutus, akustot ymv. Septitankki järjestelmän tarkempi selvittely kuuluu myös lähiaikojen suunni-telmiin. Kyljistä puuttuvat ikkunaventtiilit joudumme irrottamaan toisesta aluksesta Raumalla ja kiinnittämään Turson kylkiin ja näin saamme alahytteihinkin hieman luonnonvaloa. Luonnollisesti myös pääkoneen peruskorjaus ja kattilahuoneen sekä muun tekniikan kunnostustyöt edellyttävät monia huoltotoimenpiteitä. Aluksen palauttamiseksi hiilikäyttöiseksi joudumme lisäksi teettämään mm uudet arinat ja kattilaluukut. Komentosillan kunnostaminen on myös aloitettu ja varsinainen tekninen varustaminen on myös kevään suunnitelmissa. Kyllä työlistalla on vielä suuri joukko muitakin tehtäviä odottamassa mutta ohessa kuitenkin eräitä selkeitä hankkeitamme.
Tavoitteet
Olemme asettaneet tavoitteeksi saada Turso valmiiksi ajokuntoon kesällä 2008, jolloin Helsingissä järjestetään höyrylaivatapahtuma ”Merellinen Helsinki” teeman yhteydessä. Alus on suunnitelmiemme mukaan tuolloin nähtävissä myös kotilaiturissaan kauppatorilla. Turso on saanut myös kutsun osallistua Kotkan Meripäiville tulevana kesänä, joten haasteita meille riittää, mutta ilman tavoitteita aikataulut helposti venyvätkin. Keskeistä tietysti projektimme aikataulun toteutumiselle on rahoituksen varmistuminen ja joudumme edelleen aktiivisesti etsimään lisää tukijoita hankkeellemme.
Yhdistykseemme on liittynyt noin 100 kannatusjäsentä ja sen kasvattamiseksi toivomme kaikkien jäseniemmekin osallistuvan. Vieraillessamme Ruotsissa höyrylaivatapahtumassa kesäkuussa meille kerrottiin muutamien alusten tukiyhdistyksissä olevan yli tuhat jäsentä, joten siinä meillä on esimerkkiä ja haastetta.
Ryhdy myös laivanvarustajaksi ja ole tukemassa Turson tulevaisuutta, käytä tilaisuutta itse hyväksesi ja hanki pysyvä muisto aluksella. Välitä myös tietoa mahdollisuuksista ystävillesi ja liiketuttavillesi.
Tapahtuma Helsingissä 16. kesäkuuta 2007
June 16th, 20070 comments
Suomen Höyrypursiseura järjesti myös pienimuotoisen höyrylaivatapahtuman Helsingissä kesäkuun 16 p:nä, jolloin seuran alukset s/s Juno, s/s Norrkulla, s/s Onka ja s/s Tommi kokoontuivat kauppatorilla ja kuljettivat kutsuvieraita sekä yleisöä Hietalahteen tutustumaan s/s Turson entisöintiprojektiin. Hietalahdessa tarjottiin kutsuvieraille kahvit vieressä sijainneella majakkalaiva s/s Hyökyllä. Aluksiin tutustui suuri joukko kiinnostunutta yleisöä sekä myös useita seuran jäseniä.
Merellisen Helsingin tapahtuma Hietalahdessa 6.10.2006
December 6th, 20060 comments
Helsingin kulttuuriasiainkeskus, Helsingin Purjelaivasatamayhdistys, Suomen perinne-purjelaivat, Suomen Höyrypursiseura ja Viaporin telakkayhdistys järjestivät merellisten majakoiden viikonlopun Hietalahden Kulttuurisatamassa. Tapahtuma oli Tursolle ensimmäinen virallinen esiintyminen vanhassa kotikaupungissaan, alkuperäisessä varustelulaiturissaan. Alukseen ja sen historiaan tutustui satoja ihmisiä. Höyryn tuoksuiseen tapahtumaan osallistuivat myös s/s Armas, s/s Norrkulla ja s/s Tommi.
Tulevan talven- ja kevään toimenpiteet Aluksen entisöintityöt jatkuvat Hietalahdessa tulevan talven ja kevään aikana. Kone- ja kattilahuoneiden puhdistus, kunnostus ja muutostyöt on aloitettu. Alus palautetaan hiilikäyttöiseksi. Hyttien ja teknisten tilojen entisöinnin suunnittelu, kunnostus sekä rakentaminen aloitetaan. Sähköistys, septijärjestelmä, komentosillan varustus ja lukemattomat muut toimenpiteet ovat työlistalla. Paljon on vielä tehtävää mutta tavoitteemme on saada Turso liikkeelle tulevan kesän aikana. Onnistuminen aikataulun puitteissa on kuitenkin täysin kiinni rahoituksen järjestymisestä. Tukijoita tarvitaan edelleen runsaasti.
KotisatamaMonivaiheisten selvittelyjen jälkeen kotisatamaksi on varmistunut Helsinki. Sodan aikana Turson kotisatama oli kauppatorin kupeessa ja sinne sen satama tulee nytkin, kauppahallin eteen Lyypekin laituriin. Sotalapsi on palannut kotiinsa!
S/S TURSO 20.11.2006 Toimenpiteet telakalla Isnäsissä
November 20th, 20061 comments
Vuosi sitten syksyllä tehdyt tavoitteet s/s Turson Isnäsissä tehtävistä korjauksista saatiin pääosin toteutettua. Poikkeuksena oli lähinnä se, että aluksen telakointia ei voitu suorittaa viranomaisten määräyksien takia Isnäsissä, joten toteutimme telakoinnin myöhemmin Suomenlinnassa. Kuten useimmiten käy vanhan korjaamisessa, niin Tursonkin osalta korjaus- ja entisöintityöt osoittautuivat paljon ennakoitua suuremmiksi. Tosin vanhan aluksen korjaamisessa on yllätyksiin varauduttava. Eräät aikaa ja kustannuksia aiheuttaneet yllätykset löytyivät hyttien ja muiden sisätilojen purkutöiden yhteydessä. Aikojen saatossa aluksen sisätilojen lattiat on täytynyt uusia ja ne oli toteutettu valamalla paksu betonikerros vanhan lattian päälle. Samalla oli tukittu veden poistumisreitit. Kosteus pääsi rauhassa muhimaan ja rauta oli osittain hävinnyt betonin alta kokonaan, samoin seinien alareunoissa oli ruostuneita aukkoja. Vaurioiden korjaaminen oli hankalaa mutta välttämätöntä.
Myös kattorakenteet oli korjattu rakentamalla uusi katto vanhan päälle. Nämä korjaukset on nyt suoritettu ja hyttien seinät on osin hiekkapesty ja pohjamaalattu. Yläpartaat on uusittu kokonaan, komentosilta levennetty alkuperäisiin mittoihin, masto uusittu ja sijoitettu alkuperäiseen paikkaansa, raakitorvet uusittu, uudet mahonkiovet asennettu, messinkiset ikkunaventtiilit hankittu jne. Lisäksi aluksen rungossa, kansirakenteissa ja myös sisätiloissa on jouduttu uusimaan lukematon määrä erilaisia yksityiskohtia. Tavoitteenamme oli saada alus ulkoisilta osin edustavaan kuntoon ennen Hamina Tattoo tapahtumaa elokuun alussa, kiire tuli mutta kansi-rakenteet saatiin maalattua juuri ennen tapahtumaa.
Hamina Tattoo tapahtuma 3 - 6.8.2006
August 7th, 20066 comments
Suunnitelmien mukaisesti Turso oli ensimmäisen kerran julkisesti esiintymässä Tervasaaressa Hamina Tattoo tapahtumassa, jonne alus siirrettiin hinaamalla. Ajan ja kustannusten säästämiseksi alusta ei laitettu ajokuntoon. Halusimme kuitenkin esittää tehdyn työn yleisölle ja kutsuvieraille. Varsin runsaslukuinen yleisö kävikin tutustumassa itse alukseen ja myös sen historiaan. Turso sai varsin laajasti julkisuutta tapahtuman yhteydessä.
Telakointi SuomenlinnassaHaminan tapahtuman jälkeen alus hinattiin Suomenlinnan telakalle pohjan ja vedenalaisen tekniikan kunnostus- ja huoltotöitä varten. Positiivinen yllätys oli, että aluksen pohja oli varsin hyvässä kunnossa. Telakalla pohja hiekkapuhallettiin, korjattiin hitsaussaumoja sekä suoritettiin polttoainetankin vuodon korjaus ja tankin pesu. Pohjaventtiilit, ankkuri, peräsin ja potkuriakseli huollettiin. Lopuksi suoritettiin pohjan maalaus ja katsastus. Alus oli valmiina siirrettäväksi Hietalahteen.
TURSON korjaus- ja entisöintitoimet Päijät-Steel’n telakalla Isnäsissä
November 15th, 20050 comments
Aluksen saapumisen jälkeen korjaustoimet telakalla aloitettiin varsin pikaisesti. Työt aloitettiin ensin tyhjentämällä aluksesta runsaasti tarpeetonta tavaraa, jotka eivät alukseen olleet alunperin kuuluneet, lähinnä edellisen omistajan erilaista ”romua ja tarviketta”. Seuraavaksi aloitettiin varsinaiset metallityöt polttoleikkaamalla irti mm. törmäyslistat ja sivupartaat kokonaan ja huomattava määrä erilaista hitsattua vahviketta, putkea ymv. Rautaromua on näin syntynyt yli 20 t. Lisäksi aluksen kannelta on poistettu isot sähkökaapit, masto sekä muuta kannelle venäjällä ilmestynyttä ”laitetta”.
Polttoleikkaus- ja erilaisia irrotustöitä on suoritettu yli 1000 työtuntia, joten se ehkä kuvaa ainoastaan purkutyön laajuutta.
Törmäyslistat ja sivupartaat olivat rakennettu venäjällä kokonaan uudelleen ja ne olivat aluksessa varsin kolhiintuneita. Korjaamisen sijaan oli perusteltua purkaa kaikki pois ja rakentaa ne uudelleen vastaamaan myös alkuperäistä rakennetta. Sivupartaat ovat jo saatu valmiiksi metallitöiden osalta. Venäjällä lyhennetyt komentosillan laidat saatetaan myös alkuperäisiin mittoihin ja uusi masto sijoitetaan alkuperäiselle paikalleen komentosillan takaosaan. Myös hinauskaari sekä pelastusvene taavetteineen palautetaan alkuperäiseen asuunsa. Alukseen rakennetut raskaat ovet on tarkoitus myös korvata alkuperäisen mallisilla puuovilla.Tavoite on saada kaikki metallityöt aluksen rungossa ja ulkokansilla suoritettua ennen varsinaista telakointia. Myös kaikkien ulkopuolisten osien kuten korsteenin, kannen, hytti- ja muiden rakenteiden puhdistus, hionta ja maalinpoistotyöt on myös aloitettu.
Toimenpiteiden laajuudesta ja myöhäisestä ajankohdasta johtuen varsinainen telakointi suoritetaan aikaisin keväällä. Tikkurilan Väritehtaiden asiantuntijat tutustuivat alukseen ja suosittelivat maalauksia suoritettavaksi vasta keväällä. Tällöin voidaan suorittaa hiekkapuhallukset ja maalaukset siten, että saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tikkurilan Väritehtaat on tukenut yhdistystä toimittamalla kaikki maalit lähes ilmaiseksi. Pohjamaaluksia tullaan luonnollisesti suorittamaan kuitenkin puhdistus- ja korjaustöiden edetessä.
Aluksen kone- ja kattilahuoneissa on myös suoritettu purku- ja puhdistustöitä ja on todettu, että koko putkisto on tarkastettava ja myös suuri joukko paineellisia putkia on joko uusittava tai korjattava. Valtaosa eri koneikoista ja höyryventtiileistä on huollettava ja osin uudistettava. Töitä konehuoneen puolella on odotettavissa varsin runsaasti, ja niihin keskitytään varsinaisesti aluksen ulkopuolella tehtävien toimen-piteiden jälkeen. Konetilojen pesu ja puhdistus sekä maalinpoisto on osaltaan myös hidasta ja osin varsin hankalaa työtä ja siihen on liittynyt myös pilssin ja erilaisten säiliöiden öljynpoisto ja puhdistus. Aluksessa on ollut eri lohkoissa ja säiliöissä varsin suuri määrä vedensekaista öljyä, jotka ovat jo pääosin poistettu. Ekokem tuki projekti-amme avustamalla ongelmajätteiden poiston ja hävittämisen.
Aluksen sähköistys on ollut varsin sekava, kaapeleita oli ristiin rastiin kuin voimalaitoksessa mutta mitään selvyyttä kokonaisuudesta, puhumattakaan turvallisuudesta ei ole ja näin ollen vanha sähköistys on jo pääosin purettu ja tarvittava sähköistys suunnitellaan ja rakennetaan uudelleen. Näin varmistamme parhaiten myös sähköturvallisuuden ja toimivuuden. Näihin muutostöihin yhdistys etsii myös yhteistyö-kumppaneita.
Oma iso projekti on luonnollisesti aluksen sisätilojen ja erilaisten varastojen siivoaminen ja entisöinti. Tarkoitus on lisäksi yhdistää etusalonki ja viereinen hytti jotta alukselle saadaan hieman suurempi kokoontumistila. Aluksen keulapiikissä on myös suurehko käyttämätön tila jonne voidaan myöhemmin rakentaa myös lisää majoitustilaa.
Aluksen ikä ja käyttö Venäjällä sekä huollon puute ja korjausten toteuttamistapa on varmistanut sen, että projektimme on varsin haasteellinen. Kuten niin usein entisöinnissä niin myös Tursonkin osalta tehtävää on paljon enemmän kuin alun perin osattiin odottaa. Kuitenkin olemme päättäneet tehdä kaikki työt mahdollisimman huolella ja toteuttaa entisöinnin niin tarkasti kuin se on käytännössä mahdollista. Entisöintityötä helpottaa oleellisesti se, että olemme saaneet Merimuseosta kopioitavaksi yli 100 alku-peräispiirustusta. Telakan kanssa tekemämme sopimuksen mukaan alus on Isnäsissä ensi kevääseen asti ja se mahdollistaa niin korjaus kuin entisöintitöiden suorittamisen töiden kannalta oikeassa järjestyksessä.
Me voimme vapaasti projektin edetessä muuttaa toimenpidejärjestystä ilman, että siitä aiheutuisi ylimääräisiä kustannuksia projektillemme.
Työtä riittää runsaasti ja pitkäksi aikaa. Lukematon määrä erilaisia tehtäviä voidaan talkoovoimin suorittaa aluksella ja myös yksittäisiä osia ja laitteistoja voidaan korjata tai huoltaa myös muualla. Yhdistys toivoo erityisesti seuramme jäseniä liittymään yhdistyksen kannatusjäseniksi ja mahdollisuuksien mukaan osallistu-maan myös erilaisiin korjaus- ja kunnossapitotoimiin aluksella. Seuramme jäsenten aktiivinen rooli Turson tulevaisuudessa on varsin keskeinen ja myös historiallisen aluksen arvo on myös seuralle tärkeä. Turso tulee olemaan esillä julkisuudessa varsin näkyvästi ja se osaltaan edesauttaa myös Suomen Höyry-pursiseuran arvostusta höyrylaivaperinteen vaalijana.
Ennakoitua suurempi työ edellyttää myös taloudellisten resurssien vahvistamista. Yhdistyksen tavoitteena on löytää lisää yhteistyökumppaneita, jotka tukisivat taloudellisesti tätä kansallisestikin arvokasta projektia.
Korjaus- ja entisöintiprojektia koordinoi ja valvoo Esko Härö. Hän itse osallistuu aktiivisesti myös käytännön toimenpiteisiin aluksella. Hän huolehtii materiaalihankinnoista ja ulkopuolisilla urakoitsijoilla mahdollisesti teetettävien töiden selvittelyistä ja tarjouksista. Tekninen ryhmä ja yhdistyksen hallitus tekee lopulliset päätökset toteutettavista toimenpiteistä.
KotisatamaTurson kotisatamaan liittyvät ratkaisut ovat edelleen kiinnostaneet varsin laajaa joukkoa, alukselle on tarjolla useitakin vaihtoehtoja kotisatamaksi. Yhdistyksen hallitus on kuitenkin päättänyt siirtää ratkaisua ja lopullisia neuvotteluja myöhäisemmäksi. Tavoite on tehdä kuitenkin päätös viimeistään telakoinnin jälkeen keväällä. Yhdistys haluaa korostaa sitä, että alus kunnostetaan liikkuvaksi museoalukseksi ja se tulee varmuudella vierailemaan kotipaikasta riippumatta kaikissa rannikkokaupunkiemme satamissa.
2004
December 22nd, 20040 comments
Satamajäänsärkijä Turso
”Varhainen kuulas kesäaamu, elokuun ensimmäinen perjantai. Jo kaukaa kanavan niemen takaa nouseva musta savu paljastaa jotain erikoista tulevan ylös Saimaan kanavaa. Odotamme Soskuan sululla runsaat puolisen tuntia ja katselemme muita kanavalla liikkuvia laivoja.Vihdoin odotus palkitaan: metsäisen mutkan takaa ilmestyy mustarunkoinen alus keula kohisten, työntäen sinisestä korsteenistaan paksua mustaa savua, joka laskeutuessaan kanavan reunalle peittää hetkeksi näkyvyyden ja tuoksuu aidolle höyrylaivalle.”
Näin kuvailee Raimo A. Wirrankoski Laiva-lehdessä höyryjäänsärkijä Turson, tuolloin vielä nimellä Taifun, paluuta Suomeen viime kesänä. Monien vaiheiden jälkeen saatiin sotakorvauksena pakkoluovutettu alus ostetuksi takaisin vanhaan kotimaahansa. Karvalakkiregatassa Turso sai takaisin vanhan nimensä ja se nähtiin myös vanhalla nimellään tuolloin liikkeellä.Tunnettu laivahistorioitsija Matti Pietikäinen kertoo Turson vaiheet näin.
Turson tilaus ja rakentaminen Turson tarina alkoi virallisesti heinäkuun 16. päivänä 1942, kun Wärtsilä-Yhtymä Oy:n Hietalahden Telakka ja Helsingin satamalautakunta allekirjoittivat sopimuksen jäänsärkijä-hinaajan rakentamisesta Hietalahden telakalla Helsingin kaupungille. (Tuohon aikaan jäänmurtajaa kutsuttiin jäänsärkijäksi.) Tätä ennen oli kuitenkin jo tapahtunut paljon. Satamalautakunta oli todennut, että vanha sotasaaliina vuonna 1918 Helsinkiin jäänyt ja kaupungin ostama hinaaja Hercules oli liian heikko selviytyäkseen talviolosuhteissa alusten avustamisesta. Helsingin kaupungille oli jo vuonna 1936 valmistunut Hietalahden telakalla 1 945 hv:n satamajäänmurtaja Otso, mutta sen lisäksi tarvittiin pienempi hinaaja-jäänmurtaja. Hietalahden telakka oli suunnittelija K. Albin Johanssonin johdolla Otson jälkeen rakentanut vuosina 1938–39 Suomen ensimmäisen (maailman toisen) dieselsähköisen jäänmurtaja Sisun Merenkulkulaitokselle ja nyt tilattu alus oli Otson ja Sisun jälkeen kolmas, joskin pienempi murtaja samalta suunnittelijalta ja rakentajalta. Tämän 36 metriä pitkän murtaja-hinaajan konetehoksi oli sovittu 750 hv, jonka tuotti Wärtsilän rakentama trippelihöyrykone. Aluksen hinta oli 16,3 milj. markkaa ja luovutuksen oli määrä tapahtua marraskuussa 1943. Laivan rakennussopimuksessa oli pieni, silloista poikkeuksellista aikaa kuvaava lauseke: ”Kriisiajasta johtuvan tinan ynnä muiden aluksen rakentamiseen tarvittavien tärkeiden aineiden puutteen johdosta on veistämö oikeutettu, sovittuaan siitä tilaajan kanssa, käyttämään erikseen määriteltyä ”Umstellmaterial” nimitettyä ainetta.” Satamalautakunnan toimintakertomuksessa vuodelta 1944 sanotaan, että aluksen rakentaminen viivästyi kuitenkin raaka-aineiden saannin ja työvoiman vähyyden aiheuttamien vaikeuksien takia niin, että se laskettiin vesille vasta 12. tammikuuta 1944 saaden nimekseen Turso. Aluksen kummina toimi rouva Saima Hoppu, Helsingin Satamalaitoksen johtaja K.W. Hopun puoliso. Vesillelaskun jälkeen työt edistyivät kuitenkin niin ripeästi, että jo maaliskuun 15:nä telakka saattoi luovuttaa Turson Helsingin kaupungille, joka maksoi laivasta indeksi- ym. korotuksineen 18,5 milj. markkaa. Sekä vesillelasku-, kaste- ja luovutusjuhlallisuudet tuntuivat joutuneen uutispimennykseen, sillä ei Helsingin Sanomat, Uusi Suomi eikä Hufvudstadsbladet maininneet sanaakaan Tursosta tammi-maaliskuussa. Syynä oli varmaan normaali sotasensuuri; Helsingin ensimmäinen suurpommitus tapahtui helmikuun 6.–7. päivien välisenä yönä Turson ollessa Hietalahden varustelulaiturissa. Satamat ja telakka olivat hyökkäyksen erityiskohteina, ja Jätkäsaaressa, muutaman sadan metrin päässä Tursosta ollut FÅA:n lastilaiva Antares sai täysosuman ja se jouduttiin upottamaan tulipalon sammuttamiseksi. Turson luovutuskoeajolle maaliskuun 15. pnä osallistuivat Helsingin kaupungin edustajina ylipormestari Antti Tulenheimo, kaupunginjohtaja Erik von Frenckell, kiinteistöjohtaja J.W. Keto, kaupunginjohtaja E. Moring, kauppaneuvos I. Lindfors, satamajohtaja K.W. Hoppu, satamakapteeni J.A. Lehtonen ja johtaja K. Albin Johansson. Wärtsilä-yhtymää edustivat mm. vuorineuvos Wilhelm Wahlforss ja telakanjohtaja Aug. Jansson. Alus lähti Hietalahdesta klo 10 ja luovutusseremoniat lipunvaihtoineen huipentuivat matkalla Eteläsatamaan klo 10.20 kolminkertaiseen eläköön-huutoon. Turso selviytyi erinomaisesti Kruunuvuorenselän yhdeksän tuuman paksuisen jään murtamisesta. 
Turson lyhyt työura Suomessa Turson vaiheet Helsingin satamamurtajana jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä jo joulukuun 4. pnä 1944 se joutui lopettamaan tehtävänsä. Kauppa- ja teollisuusministeriön kauppamerenkulun ohjaus- ja säännöstelytoimikunta eli Kamerto aikarahtasi joulukuun 5. päivästä alkaen Turson liittoutuneiden käyttöön Kronstadtiin avustamaan Leningradin liikennettä. Turso ehti olemaan tätä ennen kulussa Helsingissä maaliskuun 15. ja joulukuun 4. päivän aikana 951 tuntia ja käytti sinä aikana 575 tonnia kivihiiltä. Se avusti 372 alusta ja antoi vettä aluksille 411 tonnia. Suomi joutui jatkosodan päätyttyä luovuttamaan parhaat kauppalaivansa sotakorvauksena Neuvosto-liitolle. Näistä 104 aluksesta Turso oli yksi kymmenestä arvokkaimmasta. Tammikuun 1. pnä 1945 Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan eli Sotevan laivatoimikunta ilmoitti, että Turso on luovutettava Neuvostoliitolle. Luovutus tapahtui Leningradissa helmikuun 8:na 1945, ja aluksen 14 hengen miehistö palasi päällikkönsä Birger Malmin johdolla takaisin Suomeen. Helsingin kaupunki sai aluksesta korvauksena 25 milj. markkaa, mutta raha ei korvannut satamamurtajan puutetta, joka saatiin poistettua vasta lähes viiden vuoden kuluttua uuden Turson valmistuttua. Kaupunki ei myöskään ollut tyytyväinen aluksesta maksettuun hintaan, muttei saanut sitä oikeusprosessissa korotetuksi. Kun Helsingin kaupunki sitten tammikuussa 1947 tilasi Wärtsilältä uuden Turson, joka oli muuten samanlainen kuin vanhakin, vain dieselmoottori oli uutta, tuli hinnaksi 57,4 milj. markkaa. Toki näiden vuosien voimakas inflaatio on syytä muistaa.
Tursolle sisarlaivoja sotakorvauksena Neuvostoliiton merenkulkuviranomaiset pitivät Tursoa niin sopivana alustyyppinä, että merkitsivät sotakorvaussopimuksen uudisrakennuslistalle 20 kappaletta Turso-tyyppisiä 600 hv:n hinaajia/satamajäänmurtajia. Alusten rakentaminen lankesi tietenkin Hietalahden telakalle, ja prototyyppialuksen ansiosta päästiin töihin uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen Turso-tyypin uudisrakennus, Mogutshij, pystyttiin luovuttamaan jo 31.8.1945. Saman vuoden loppuun mennessä valmistui vielä kaksi ”Tursoa” lisää. Seuraavina vuosina tuotti vaikeuksia saada ulkomailta runkolevyjä, mutta jotenkuten ohjelma pystyttiin hoitamaan ja viimeinen alus, Vikhr, luovutettiin helmikuussa 1952.
Taifunina Leningradin liikenteessä Turso sai Neuvostoliitossa nimen Taifun ja se luovutettiin Baltijskoje Morskoje Parohodstvo-varustamon eli lännessä Baltic Shipping Companyna tunnetun suuryhtiön omistukseen. Alus hoiti vuosikymmeniä menestyksellisesti Leningradin satamaliikennettä pahoissa talviolosuhteissa. Niinpä se sai Leningradin kaupunginvaltuuston toimeenpanevalta komitealta kunniakirjan Nevan jääpatojen murtamisesta useina talvina. Tämä ”gramota” on edelleen kehystettynä aluksen messin seinällä. Kävipä Taifun kerran Suomessakin, tämä tapahtui jo kesällä 1945, kun se saapui Leningradista Helsinkiin 26. heinäkuuta magneettisuuden poistoa varten ja jatkoi kahden päivän kuluttua matkaansa Tukholmaan. Sieltä se teki kolme matkaa Tallinnaan vieden mukanaan virolaisten pakolaisten käyttämiä aluksia. Vuosikymmenien ankaran työn jäljiltä Taifun oli varsin kulunut, kun se vuonna 1995 siirtyi yksityisen EcoPhoenix Holding-yhtiön omistukseen. Tämän jälkeen alusta on kunnostettu pienellä rahalla, mutta ammattitaitoisesti, joten alus on nyt hämmästyttävän hyväkuntoisen näköinen. Se on myös säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Suurimmat muutokset ovat hiilestä öljylämmitykseen siirtyminen vuonna 1960 sekä maston siirtäminen edemmäksi ja pelastusveneen korvaaminen pelastuslautalla vuonna 1988. EcoPhoenix -yhtiön toiminta liittyy öljyyn: se toimittaa aluksillaan laivoille polttoöljyä, ottaa vastaan öljyisiä pilssivesiä, suorittaa öljyvahinkojen torjuntaa ja puhdistaa öljytankkeja. Myös 
Taifuniin voitiin kesäisin kiinnittää kaksi kelluvaa öljyisen pintaveden kuorijaa.
Turso on ainut laatuaan Voimme melkoisella varmuudella sanoa, että 104:stä sotakorvausaluksesta ei ole enää jäljellä muita kuin Turso, joten se on ainutlaatuinen monumentti maamme ja kansamme vaikeista ajoista 1940-luvulla.
Matti Pietikäinen
Turson hankinta
Taifun oli vuosikymmenien ankaran työn jäljiltä Baltic Shipping Companyn omistuksessa päässyt päällisin puolin huonoon kuntoon. Aluksen kapteeni Andrey Araratov tiesi kuitenkin aluksen ja sen höyrykoneen olevan erinomaista tekoa ja kehotti vastaperustettua EcoPhoenix Holding-yhtiötä hankkimaan Taifunin. Näin tapahtuikin vuonna 1995. Siitä lähtien alusta on kapteeni Araratovin ja konepäällikkö Vladislav Solomeniukin johdolla kunnostettu pieteetillä ja ammattitaitoisesti siten, että alus ja sen höyrykone ovat hämmästyttävän hyvässä kunnossa alkuperäisine osineen aina hiilikäyttöistä Högfors-liettä myöten. Alus on ollut jatkuvasti ympärivuotisessa liikenteessä Pietarin satamassa ja sen lähivesillä erilaisissa hinaus- ja öljyntorjuntatehtävissä. Alus ”löytyi”, kun toimitusjohtaja Tommy Vertti aloitti liikeneuvottelut vuonna 2002 EcoPhoenixin kanssa. Vertille kerrottiin, että yhtiöllä on käytössään vanha suomalainen hinaaja, nykyiseltä nimeltään Taifun. Entisenä höyrykonemestarina Vertti kiinnostui asiasta ja sai haltuunsa papereita, joissa tämän ”hinaajan” entiseksi nimeksi mainittiin ”Tirse”. Aluksen pituus 36 metriä kuitenkin kertoi, ettei kyseessä ollut mikä tahansa hinaaja, vaan Turso! Vertti otti sydämenasiakseen saada alus takaisin Suomeen. Avukseen hän pyysi ystävänsä merikapteeni Antero Salan, joka selvitti keväällä 2003 aluksen historian, sen omistussuhteet, silloisen kunnon sekä kaupalliset ja juridiset edellytykset aluksen Suomeen saamiseksi. Kymenlaakson Liitto ja Kotkan–Haminan seudun Yrityspalvelu Oy rahoittivat tätä selvitystyötä. Useat yritykset, yksityishenkilöt ja muutamat kaupungit olivat kiinnostuneita Tursosta, mutta riittävää rahoituspohjaa ja pitkäjänteistä sitoutumista aluksesta huolehtimiseen ei löytynyt. Tommy Vertti ei kuitenkaan menettänyt uskoaan, vaan jatkoi neuvotteluja EcoPhoenixin kanssa, kunnes menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen syksyllä 2003. Sala jatkoi yhteydenpitoa suomalaisiin aluksesta kiinnostuneihin tahoihin ja pyysi EcoPhoenixilta kärsivällisyyttä. Alusta ei missään tapauksessa saisi myydä romuksi. Kevättalvella 2004 asia sai vihdoin myönteisen ratkaisun ministeri Aatos Erkon myötävaikutuksella; hän oli jo aiemmin perehtynyt alukseen ja sen eri vaiheisiin. Myös Suomen Höyrypursiseura ja sen kommodori Pekka Snellman olivat aktiivisesti Salan tukena. Lopulta 21.4.2004 Sala saattoikin ilmoittaa, että EcoPhoenix oli hyväksynyt aluksesta tarjotun hinnan ja muut ehdot. Lopullinen kauppasopimus allekirjoitettiin heinäkuussa. Ostajana oli Satamajäänsärkijä S/S Turso yhdistys ry.Yhdistys perustettiin Helsingissä toukokuussa 2004. Sen jäseniksi tulivat Suomen Höyrypursiseura ry, Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry, Kvaerner Masa-Yards Oy sekä ministeri Aatos Erkko. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Suomen Höyrypursiseuran kommodori Pekka Snellman.
Turson tulevaisuus Turson saaminen takaisin kotimaahansa on Suomen merenkulun historiassa ainutlaatuinen tapahtuma. Aluksen säilyttämistä alkuperäiskunnossa voi pitää sen viimeiseltä venäläiseltä omistajalta EcoPhoenix-yhtiöltä kulttuuritekona. Sitä täydensi heidän vilpitön toiveensa nähdä aluksen palaavan takaisin Suomeen vanhuudenpäiviään viettämään. Satamajäänsärkijä S/S Turso yhdistys tekee parhaansa taatakseen alukselle tästä eteenpäin sen arvon ja merkityksen mukaisen käytön. Turso tulee olemaan tavallaan Suomen vielä käyttökunnossa olevien höyryalusten lippulaiva, jolla on myös kansainvälinen huomioarvo. Turso on tämän talven Savonlinnaan Laitaatsillan telakalla, jossa sen ensimmäiset kunnostustyöt on jo tehty. Sen lopullisesta kotipaikasta tullaan päättämään myöhemmin. Kysymykseen tulee merenrantakaupunki, joka osoittaa alukselle sen merkityksen mukaisen laituripaikan ja aseman kaupungin merellisessä imagossa sekä sitoutuu tukemaan taloudellisesti aluksen ylläpitoa. Yhdistys kutsuu tuekseen merenkulusta ja laivoista kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen laajan joukon turvaamaan Turson tulevaisuutta. Aluksen kunnostaminen ja entisöinti tulee tarjoamaan mielenkiintoisia työkohteita monen eri alan ammattimiehille, kouluttajille ja opiskelijoille. Kunnostettuna alus on liikkuva höyrylaivamuseo, jolla on arvokasta käyttöä esimerkiksi nuorisolle suunnattavassa merenkulkuun ja höyrylaivoihin liittyvässä perinnekasvatuksessa. Alukseen tullaan sijoittamaan suomalaista ja venäläistä dokumenttiaineistoa aluksen pitkän uran varrelta. Tarkoitus on, että Turso vieraile Itämeren alueen satamissa erilaisten tapahtumien yhteydessä. Turso-yhdistyksen tehtävänä on huolehtia aluksen ajokunnossa säilymisestä mahdollisimman kauan ja sen jälkeen turvata aluksen asianmukainen museointi. Urhea Turso on sen ansainnut.
Antero Sala
