Höyrypursiseuran hallituksen edustajina tapasimme, Esko Härön ja Ari Reunasen kanssa 16.5.2001 ministeri Aatos Erkon. Tapaamisen tavoitteena oli keskustella historiallisen jäänsärkijä s/s Tarmon tilanteesta ja edellytyksistä saada alus ajokuntoon niin, että se voisi tehdä myös risteilyn Englantiin vuonna 2007. Ministeri Erkko oli tyytyväinen siihen, että hankesuunnittelu oli ajoissa liikkeellä ja hän oli varsin innostunut asiasta. Hän oli myös valmis tukemaan hanketta, mikäli se etenisi muilta osin myönteisesti. Alkuselvittelyihin osallistuivat varsin myönteisessä hengessä Museoviraston, Kotkan Maakuntamuseon, Merenkulkulaitoksen, Kotkan kaupungin ja höyrypursiseuran edustajat. Useampia keskusteluja käytiin loppuvuoden 2001 aikana ja aluksen kuntoon perehdyttiin ja todettiin, että aluksesta oli pidetty varsin hyvää huolta. Maaliskuussa 2002 Tarmon hoitokunta perusti työryhmän, johon höyrypursiseuran edustajat kutsuttiin mukaan. Hankkeen osalta pidettiin useampia tapaamisia ja keskusteluja ja viimeisen kerran elokuussa 2002, jonka jälkeen selvittelytyö hidastui ja alustavasti marraskuuksi sovittu tapaaminen myös jouduttiin peruuttamaan. Vuoden 2003 aikana hanke ei edennyt lainkaan. Tilanteesta jäi vaikutelma siitä, että Merimuseon siirtoneuvottelut ja –päätökset veivät tuolloin kaiken energian hankkeelta. Myös osa työryhmän jäsenistä suhtautui hankkeeseen varsin epäilevästi, eivätkä olleet vakuuttuneita sen onnistumisen mahdollisuuksista, joten selvittelytyö päättyi tuloksettomana. Todennäköisesti Turson kannalta tämä oli varsin ratkaiseva asia, sillä jos Tarmo hanke olisi lähtenyt käyntiin, niin ilmeisesti se oli vaikuttanut negatiivisesti seuran mahdollisuuksiin osallistua Turson pelastamiseen.
Aluksen hankinnan selvittely
Vuoden 2003 keväällä Antero Sala otti minuun yhteyttä ja kertoi Turso hankkeen tilanteesta. Olimme kylläkin seurassa jo tietoisia siitä, että hankkeessa oli ollut jo aikaisemmin useita eri selvittelyjä, jotka eivät kuitenkaan olleet johtaneet myönteiseen ratkaisuun. Sala kertoi, että Haminan kaupunki oli varsin kiinnostunut hankkimaan Turson ja toivoi, että seuran edustajat osallistuisivat järjestettävään neuvottelutilaisuuteen Turson hankintasuunnitelmien osalta. Haminan kaupunki halusi järjestettäväksi tilaisuuden muodostaakseen paremman kokonaiskuvan siitä, mitä vanhan höyrylaivan ylläpito edellyttää ja maksaa.
Kaupungin edustajat olivat käyneet tutustumassa alukseen Antero Salan järjestämällä tutustumismatkalla 15-16.4.2003. Kaupunki halusi kuitenkin järjestää neuvottelutilaisuuden ennen lopullisen päätöksen tekemistä varmistaakseen aluksen hankkimiseen ja ylläpitoon liittyviä käytännön kysymyksiä ja kustannuksia. Antero Sala lähetti kutsun tilaisuuteen 24.6.2003 varsin laajalle joukolle, mukana oli kaupungin edustajien lisäksi asiantuntijoita, merenkulkulaitokselta, museovirastosta, opetushallituksesta, Helsingin kaupungista, Helsingin telakalta ja Suomen Höyrypursiseurasta. Minun ja Esko Härön tehtävä oli kertoa käytännön tasolla mitä vanhan höyrylaivan ylläpitäminen ja käyttö edellyttää. Haminan kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 30.6.2003 olla hankkimatta Turso/Taifun alusta kaupungin omistukseen tai olla jatkamatta neuvotteluja asiasta. Pidetty Turso-kokous ei saanut kaupunkia vakuuttuneeksi hankkeen taloudellisesta kannattavuudesta jatkossa.
Haminan kaupungin päädyttyä kielteiseen ratkaisuun ja selvitysprojektin päätyttyä asia oli lähinnä koko hankkeen aloittajan ja sielun Tommy Vertin käsissä. Hänen menehdyttyä syksyllä traagisesti yllättävään sairauskohtaukseen aluksen kohtalo näytti entistä epävarmemmalta. Joitakin suomalaistahoja oli kyllä vakavasti kiinnostunut aluksesta, mutta neuvottelut kuitenkin katkesivat syksyn 2003 aikana. Vertin jälkeen yhteydenpidosta Pietariin huolehti Antero Sala.
Tiedotin 14.12.2003 ministeri Erkkoa kokonaistilanteesta, jolloin myös selvisi, että Erkko oli taustalla itse selvitellyt Turson tilannetta myyjän kanssa Haminan päätöksen jälkeen ja hänellä olikin varsin paljon kertynyt aineistoa Tursosta. Hänelle muodostui kuitenkin mielikuva siitä, että hanke ei ole kiinnostava korkeiden kustannusten takia. Myös aluksen miehitys ymv seikat askarruttivat häntä ja hän ilmoitti lopettavansa neuvottelut 20.10.2003.
Pietarin Yrityskontaktikeskuksen yhteyspäällikkö Matti Erävala ilmoitti 19.2.2004 Antero Salalle, että myyjä oli tiedustellut löytyykö Taifunille yleensä kiinnostusta Suomessa. Tuolloin varmistui, että alus on kuitenkin edelleen myynnissä eikä romutettu. Olin jo aikaisemmin sopinut ministeri Erkon kanssa 9.3.2004 Tursoon liittyvästä tapaamisesta. Palaveriin osallistu hänen lisäkseen Esko Härö ja Ari Reunanen. Palaverissa varmistui, että ministeri Erkko oli kuitenkin uudelleen innostunut ajatuksesta ja piti aluksen hankkimista varsin realistisena. Hän ilmoitti olevansa uudelleen yhteydessä Antero Salaan ja laajentavansa asiantuntijajoukkoaan valmistelemaan aluksen hankintaa. Tuon palaverin yhteydessä hän myös ilmoitti, että on valmis lahjoittamaan tarvittavan kauppasumman sekä vastaavansa selvittelyihin liittyneistä kustannuksista. Hän edellytti lisäksi, että aluksen kunnostukseen toteutukseen ja käyttöön löytyy höyrypursiseuran puolelta varmuus. Samassa yhteydessä sovittiin myös, että perustetaan hankkeelle yhdistys, joka myös ostaa aluksen.
Maaliskuun tapaamisen jälkeen käytännön selvittelyt lähtivät vauhdilla käyntiin. Ministeri Erkon asiantuntijat Asianajotoimistot Hannes Snellman Oy Helsingissä ja Mannheimer Swartling Pietarissa ryhtyi selvittämään käytännön kysymyksiä ja laatimaan varsin monimutkaista kauppakirjaa. Selvittelyissä jouduttiin varmistamaan Turson omistusketju aluksen luovuttamisesta lähtien, jotta varmistui se, että aluksen myyjä omistaa aluksen. Lainopillinen asiantuntemus olikin varsin tarpeen, sillä Venäjän merireksiterissä olevan aluksen kauppakirja tehtiin venäjän- ja englanninkieliseksi ja useampia luonnoksia ennen lopullista allekirjoitusta jouduttiin muuttamaan ja tarkastamaan. Prosessin osalta haluttiin lisäksi pitää Pietarissa varsin matalaa profiilia koska oltiin hieman huolissaan siitä, ettei tulisi mitään virallisia esteitä tällaisen historiallisen aluksen palaamisesta Suomeen. Lopulta myyjä hyväksyi aluksesta tehdyn tarjouksen 21.4.2004. Antero Salan opastuksella lähdimme Esko Härön ja Ari Reunansen kanssa Pietariin suorittamaan Taifunin tarkastuksen ja koeajon. Koeajolla olivat mukana myyjäyhtiön Fleet Manager Alexsandr Aitov, aluksen kapteeni Andrej Araratov ja konepäällikkö Vladislav Solomeniuk sekä muita miehistön jäseniä. Käynnin yhteydessä sovittiin siitä, että alus luovutetaan niillä varusteilla ja kunnossa jossa se oli koeajon aikana. Luovutuksen yhteydessä oli helppo todeta, että kapteeni Araratov oli pitänyt sopimuksesta tältä osin hyvin kiinni.
Yhdistyksen perustaminen
Satamajäänsärkijä s/s Turso yhdistys ry perustettiin Oy T.Stenbacka Ab:n toimitiloissa Malmilla 19.5.2004. Perustamiskokouksessa olivat läsnä ministeri Aatos Erkko, Suomen Höyrypursiseura ry:n edustajina lisäkseni Esko Härö ja Antero Sala ja Suomen Laivahistoriallisen yhdistys ry:n edustajina Matti Pietikäinen ja Raimo Wirrankoski. Perustamiskokouksen yhteydessä hyväksyttiin yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi Kvaerner Masa-Yards Oy, jonka edustaja Pekka Salmi oli estynyt olemaan läsnä perustamiskokouksessa.
Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää merenkulkuperinteiden vaalimista sekä toimia vanhojen alusten kunnostamisen ja säilyttämisen puolesta. Yhdistys voi järjestää aluksiin liittyvää koulutusta sekä voi harjoittaa museolaivatoimintaa.
Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi nimettiin Suomen Höyrypursiseuran kommodori Pekka Snellman ja jäseniksi Esko Härö, Ari Reunanen, Antero Sala, Raimo Wirrankoski, Matti Pietikäinen ja Pekka Salmi.
Yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 28.5.2004. Ensimmäinen keskeinen tehtävä yhdistykselle oli ryhtyä järjestelyihin Turson hankkimiseksi Suomeen.
Turso ostetaan
Lopullinen kauppakirja allekirjoitettiin 21.7.2004. Aluksen luovutus sovittiin tehtäväksi Saimaan kanavalla Mustolan satamassa, jonne alus saapui 6.8.2004. Taifun oli siirretty hinaamalla Pietarista Viipuriin, jonka jälkeen alus tuli omilla koneilla Mustolaan. Alusta oli vastaanottamassa tiedotusvälineiden lisäksi pieni joukko yleisöä. Lyhyiden vastaanottoseremonioiden ja kaupallisten asioiden jälkeen venäläinen miehistö poistui aluksesta. Suomen lipun nosti juhlallisesti salkoon Leena Vertti. Luovutuspaikaksi Mustola oli päätetty siksi, että alun perin oli tavoitteena siirtää alus entisöinti- ja korjaustöitä varten Savonlinnaan Laitaatsillan telakalle. M/s Chr.Kontturi hinasi Turson varsin pian Mustolasta Savonlinnaan. Elokuun 20 p:nä saapui Venäjän Merirekisterin todistus siitä, että Taifun oli poistettu heidän rekisteristä ja näin alus oli virallisesti palannut kotiin. Myöhemmin todettiin kuitenkin kunnostus- ja entisöintihanke mahdottomaksi toteuttaa Laitaatsillan telakalla.
Tammikuussa 2015
Satamajäänsärkijä s/s TURSO yhdistys ry
Pekka Snellman
puheenjohtaja
Kuvat: Aatos Erkko, Antero Sala, Matti Pietikäinen, Rami Wirrankoski, Esko Härö ja Pekka Snellman
Taifun Mustolassa 8.8.2004 sekä Leena Vertti nostaa Suomen lipun salkoon.
